sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Kaurista ja risottoa


En ole varsinainen file-ihminen, vaan enemmänkin "luisten ja pitkään haudutettavien ruhonosien" -ihminen. Tästäkin huolimatta herkistyin tänään, kun söimme samaamme kauriin ulkofilettä: aivan täydellisen mureaa, samettista ja kirjaimellisesi suussa sulavaa lihaa, jonka syömiseen ei tarvitse hampaita.

Kauris todellakin löi äällikällä, vaikka tiesin raaka-aineen olevan ensiluokkaista ja odotukset olivatkin korkealla. Jotta tähti sai loistaa, valmistin sen mahdollisiman yksinkertaisesti pelkällä suolalla ja musta pippurilla maustettuna ja tarjoiltuna pelkistetyn risoton kanssa.

En muuten tajua miksi en kykene ikinä tekemään riittävän löysää risottoa (koska musta sen pitää valua lautasella). Vaikka loppuvaiheessa lisäisi kuinka lientä ja pitäisi risoton juoksevana, niin lautasella se ei enää sitä ole.
  

1 kauriin ulkofile (350 g)
suolaa ja mustapippuria
50 g voita (kirkastettua)

Ota liha hyvissäajoin huoneenlämpöön ja kuivaa sen pinta.

Kuumenna voi pienessä kattilassa niin että hera erottuu ja laskeutuu pohjalle. Käytä paistamiseen kirkas voi. Kirkastettu voi kestää huomattavasti korkeampaa lämpötilaa palamatta.

Mausta liha molemmin puolin suolalla ja mustapippurilla ja paista kuumalla pannulla pari minuuttia ensimmäiseltä ja minuutti toiselta puolelta. Anna vetäytyä foliossa viitisen minuttia. Kypsyyden arvioimiseen toimiva keino on tunnustella paistetun lihan pehmeyttä ja kimmoisuutta. Vinkkiä löytyy esimerkiksi täältä.

lauantai 23. tammikuuta 2016

Lampaan lapaa ja perunaa


Vaikka taloudessamme on ruokakirjoja niin ettei enää hyllyihin mahdu, olen superhuono tekemään niistä ruokia. Siis sillai pilkulleen ohjeen mukaan. Enemmänkin kirjat ovat vain inspiraatiota johonkin omaan suuntaan tekemiseen.

Ja monesti reseptejä lukiessa oman järjen käyttö ja soveltaminen on ihan kannattavaa. Tämän ruoan alkuperäisessä ohjeessa valmistettiin samalla tavalla kymmenelle hengelle yksi lampaan viulu (4 kg) ja kilo (1 kg) perunoita. Liha olisi riitänyt joukolle hyvin, mutta perunoiden veikkaan loppuneen alkuunsa. Me laitoimme perunoita neljälle hengelle puolitoista kiloa ja pari lohkoa jäi kanoille vietäväksi.

Kiitos, Johanna ja Juha, lampaasta ja sen eteen nähdystä työstä.

Lammas

1 lampaan lapa eli etujalka (1,5 kg)
1 iso valkosipulin kynsi
1 rkl suolaa
1 rkl kuivattua rosmariinia
1 kuivattu (mieto) chili
1 tl mustapippuria

Siivoa lihasta ylimääräiset rasvat ja kalvot. Paina lihaan terävällä veitsellä pistoja ja työnnä niihin tulitikkumaiseksi leikattuja valkosipuleita

Laita loput mausteet huhmareen ja jauha hienoksi. Levitä tasaisesti ympäri lihaa.

Perunat

1,5 kg kiinteitä perunoita
2 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä

suolaa
2 laakerinlehteä

Pese perunat ja lohko koosta riippuen neljään tai kuuteen osaan.Huuhtele ja kuivaa perunat ja kaada ne suureen vuokaan. Lisää joukkoon oliiviöljyä, ripaus suolaa, laakerinlehdet sekä murskatut valkosipulit.

Aseta lammas perunoiden päälle ja laita 175 asteiseen uuniin 20 minuutiksi. Laske lämpö 150 asteeseen ja paista pari tuntia kunnes liha on kypsää - tai haluamasi kypsyistä.


sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Mikrotason ruokatrendejä vuodelle 2016



Ruokatrendejä uudelle vuodelle on arvuuteltu ainakin parissa blogissa, joista ilokseni bongasin leivän paluun ja erityisesti näkkärin valmistamisen. Toivon syvästi, että leipä pääsisi vähitellen pannasta, koska parempaa kuin hyvä leipä on ainoastaan hyvä leipä juuston ja viinin kanssa. Isoja kuvia en itse uskalla lähteä arvailemaan, mutta alla katsaus oman ruokatalouden tulevaisuuteen:

Meillä leivän (ja kaiken muunkin) itse tekemisen trendi jatkuu ja voimistuu entisestään. Ennustan, että meillä leipää tehdään tänä vuonna edellisvuottakin enemmän ja entistä paremmista raaka-aineista. Samoin luotan, että olutta valmistetaan itse alusta alkaen enemmän kuin ostetaan kaupasta.

Viljelykauden sää on helppo ennustaa: tänäkin vuonna surkea, koska liian kuuma, kylmä, märkä, kuiva, tai tuulinen, Tai ei ole pölyttäjiä tai tulee maanvyörymiä. Jotain vikaa on kuitenkin. Aina on.

Siitäkin huolimatta minulla on suuri toive, että syksyllä olisi toimiva maakellari, johon sadon (edes sen pienen) saa kunnolla säilöön.

Veikkaan myös, että lapset eivät tänäkään vuonna opi syömään chilejä, vaikka ensimmäiset siemenet on jo yhdessä laitettu esikasvatukseen. Ennustan myös, että taimet eivät toukokuun jälkeen taaskaan mahdu mihinkään.

Panen pääni pantiksi, etten tulevanakaan vuonna opi tykkäämään sienistä.

Postauksen alussa on kania padassa. Olen luottavainen, että he lisääntyvät tänäkin vuonna kuin mitkäkin, jolloin omaa kania on lautasella myös jatkossa. Kuva löytyi monien kymmenien käsiteltyjen (mutta julkaisemattomien) kuvien joukosta, kun selailin arkistoja viime vuodelta. En ennusta, mutta toivon hartaasti, että tänä vuonna joku saisi hoidettua kuvat loppuun saakka myös tänne blogiin.