Kanipasta

Juhannusateriaksi valmistin kanipastan kahdeksan kuukauden ikäisen kaniinin lihasta. Suunnittelin syövämme klo 14, mutta ruoka olikin valmista vasta puolitoista tuntia myöhemmin.

Kaninliha vaatii pitkän kypsennyksen, jotta se ei jäisi sitkeäksi. Vasta kolme tuntia sai koivet mureutumaan. Jopa fileille tekisi hyvää pidempi haudutus, vaikka ne tässä paistoinkin vain nopeasti pannulla.

Tuotantokani saavuttaa teuraspainon alle puolessa vuodessa, mutta en ole käytännössä huomannut merkittävää eroa nuoremman kanin ja vähän vanhemman kanin tarvitsemissa haudutusajoissa. Pakastus auttaa osaltaan mureuttamisessa - tämä paisti oli ollut pakkasessa muutaman kuukauden verran. Vähempikin toki riittää.

Kaniinin voisi tässä ohjeessa korvata hyvin kanalla.


puolikas kani eli etu- ja takakoipi sekä yksi sisä- ja ulkofile
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
2 tl karkeaa dijonia
4 tomaattia
tuoretta timjamia
1 dl valkoviiniä
suolaa ja mustapippuria
1 dl kuohukermaa
pastaa

Kuori sipuli ja valkosipulit ja leikkaa ohuiksi lohkoiksi. Halkaise tomaatit neljään osaan. Hiero koipiin reilusti suolaa sekä mustapippuria ja sivele ne dijonilla. Laita ainekset pieneen uunivuokaan ja lisää viini sekä osa timjamista. Peitä vuoka kevyesti foliolla ja kypsennä koipia 150 asteisessa uunissa 2 - 3 tuntia, kunnes liha irtoaa luusta.

Riivi lihat pieniksi paloiksi ja laita kattilaan muiden ainesten ja liemen kanssa. Sekoita mukaan kerma ja kiehauta. Lisää tarvittaessa omavalintaista nestettä tai suurustinta.

Keitä sopivassa välissä pasta kypsäksi ja sekoita kastike siihen.

Paista fileet nopeasti kuumalla pannulla, mausta suolalla ja leikkaa viipaleiksi pastan päälle. Viimestele lopuilla timjameilla.

Taste of Kirkkonummi 2014

Kirjoitin vuosi sitten kesäasukeistamme kaneista ja kanoista. Vuoden aikana eläinkunta on hiukan lisääntynyt. Kanit ovat lisääntyneet keskenään ihan suvullisesti ja niiden lisäksi pihallamme kulkee uusina tulokkaina kaksitoista kanaa ja kukko, kolme kalkkunaa, viisi viiriäistä ja viisi ankkaa. Yhteensä eläinten pääluku on laskujeni mukaan nyt 37.

Lajien ja lukumäärän lisäännyttyä tavoite on kuitenkin sama: saada iloa eläinten kanssa elämisestä ja touhujen seuraamisesta, tuottaa sekä omiin tarpeisiin että läheisille lihaa ja munia ja toisaalta opettaa lapsille sitä, mistä liha tulee ja miten eläinten kanssa ollaan. Ja pitäähän ihmisellä harrastuksia olla.

Kanat ja kalkkunat kulkevat pihallamme vapaina aina kun olemme kotona. Vaimo on opettanut kanat tulemaan luokse vihellyksestä ja kalkkunat seuraavat häntä muuten vaan.

Omat suosikkini eli ankat ovat tilan uusin tulokas ja pääsevät juhannuksena ensimmäisen kerran lampeen. Toistaiseksi en voi sanoa niistä paljoa muuta kuin että räpylöineen ja nokkineen ne todellakin ovat vesilintuja. Ja että niissä on mahtavan voimakas ominaishaju.

Kuvassa meidän esimmäisten neljän kanin jälkeläiset eli jouluna ja ystävänpäivänä syntyneet poikueet.



Siinä missä kalkkunat ovat seurallisia kuin koirat ja tunkevat syliin, ovat viiriäiset villejä. Eivät siis välitä ihmisestä ollenkaan vaan ovat mielummin tyystin omissa oloissaan. Odotuksesta poiketen ne munivat yhtä ahkerasti kuin kanat, eli munan päivässä lintua kohti.



Työnjako meillä menee siten, että itse rakennan isommat aitaukset, vaimo hoitaa eläimet, kantaa lopuksi lihat valmiiksi perattuna keittiöön ja minä valmistan niistä ruoan. Toimii.

Itse kasvatettujen eläinten syömisestä kirjoitimme täällä ja täällä.

#tasteofkirkkonummi2014 #tok2014

Porsaankyljyksiä ja raparperia

Porsasta meillä syödään todella harvoin - ei uskonnollisistasyistä, vaan ihan muista syistä.

Roslundilla oli kuitenkin tiskissä niin hyvännäköisiä porsaankyljyksiä, että oli ihan pakko ostaa. Ei siis mitään säälittäviä talouskyljyksiä vaan melkein puolen kilon kimpaleita kunnon luulla, rasvalla ja kamaralla.

Eikä voi kieltää etteikö olisi maistunut todella hyvälle. Raparperin hapokkuus taittaa hyvin porsaan rasvaisuutta, grillaus tuo maanläheistä ja juurevaa makupalettia ja kun liemessä on voita ja viiniä niin ei voi olla tykkäämättä.


2 suurta porsaan kyljystä
2 raparperin vartta
2 pientä sipulia varsineen
2 valkosipulinkynttä
tuoretta timjamia
nokare voita
loraus valkoviiniä
suolaa ja mustapippuria

Kuori ja pilko raparperi isohkoiksi paloiksi. Sulata voi kasarissa ja pehmitä raparpereita pari minuuttia. Lisää pilkotut sipulit ja valkosipulit sekä osa timjamista ja jatka paistamista hetki. Nosta syrjään odottamaan.

Leikkaa kyljysten rasvareunaan pari poikkiviiltoa, jotta liha ei käpristy paistettaessa. Hiero pintoihin reilusti suolaa ja mustapippuria. Grillaa lihoja nopeasti molemmin puolin kuumalla parilalla tai grillissä.

Laita kyljykset samaan kasariin ja lusikoi raparperit ja sipulit päälle. Kaada joukkoon loraus valkoviiniä ja hauduta ruokaa kannen alla 5-10 minuuttia lihojen koosta ja halutusta kypsyydestä riippuen. Tarkista suola.

Lisää loput timjamit ja tarjoile Puyn linssien kanssa.

Graavisuolattu raparperi ja siika

Rakas päiväkirja.

Tänään oli hyvä päivä. Siitäkin huolimatta, ettei kukaan ole haastanut mihinkään positiivisuuspäivityksiin. Vietimme esikoisen kuusivuotissynttäreitä kymmenen lapsen voimin ja esiinnyin ensi kertaa jonglöörinä ja taikurina. Harmi kyllä kömpelö esiintymiseni upposi yleisöön paremmin kuin Lontoosta tuomani Neal's Yardin Montgomery Cheddar. Omat lapset onneksi tykkäsivät maailman parhaasta juustosta.

Kekkereiden jälkimainingeissa istutimme yhdessä 203 kuusen taimea. Varmasti jo ensimmäisissä ylioppilasjuhlissa saamme ihailla tuuheaa kuusiaitaa tontin nurkalla. Siinä hyvässä tapauksessa, että metsän eläimet eivät syö heti jokaista tainta.

Iltapalapöydässä nautimme graavattua raparperia ja siikaa. Raparperi jakoi mielipiteitä laidasta toiseen: lapset maistoivat, mutta jättivät kohteliaasti pyytämättä lisää, vaimo meni ihan pähkinöiksi ja itse jäin johonkin keskivaiheille. Graavaus teki raparperiin hauskan nahkean suutuntuman ja kenties toi sen omaa makua esiin. Hapokkuudessaan se sopi joka tapauksessa kalan seuraan ihan täydellisesti.

PS. Arvaa kuka löysi työpaikan varaston siivouksessa ylimääräisiä mustia lakanoita.

200g siikafile

1 nuori raparperin varsi

10g suolaa

5g sokeria
rose tai setsuanin pippuria

Jauha morttelissa suola ja sokeri hienoksi.

Kuori raparperi ja viipaloi mandoliinissa ohuiksi siivuiksi. Poista kalasta mahdolliset ruodot ja fileoi kala.

Lado kalaviipaleita lautaselle limittäin ja mausta tasaisesti suolasokeriseoksella ja pippurilla. Tee samoin raparpereille. Suola syrjäyttää raparpereista reilusti nestettä, joten ne kannattaa puristaa hetken maustumisen jälkeen kuiviksi.

Haukipullia ja vermiselliä

Tuore valkosipulin varsi on ruohosipulin ohella parasta, mitä kasvimaalta juuri nyt saa: tuore, vihreä, sopivan puraiseva. Toisaalta hirveän paljoa muuta sieltä ei vielä tulekaan. Uskolliset rakuuna, salvia, laventeli ja sitruunamelissa puskevat maasta innolla, mutta jotenkin niiden hyödyntäminen keittiössä on itselleni aina ollut vähän vaikeampaa. Ensimmäiset maistuvat helposti jotenkin pölynimurilta ja viimeinen saippualta. Minttuja kasvaa onneksi jo niin paljon kuin ehtii käyttää.

Valkosipulin varret päätyivät nuudelikeitoon, joka on täysin epäautenttinen, eikä mistään kotoisin, vaan kehittyi yksinkertaisestiniistä aineksista joista tykkään ja niistä joita oli käsillä. Jälleen kerran täytyy sanoa, että hauki jauhettuna on ihan huippuruokaa.


500g haukifileitä
1 muna
1/2 dl polentaa
pieni nippu korianteria
3 valkosipulinkynttä
2 vartta kevätsipulia
2 tl suolaa
valkopippuria
2 rkl öljyä paistamiseen

2 dl kookoskermaa
2 dl kuivaa siideriä
2 valkosipulin vartta
kourallinen parsakaalia

150 g vermiselliä
tuoretta minttua 
tuoretta tai kuivattua chiliä
suolaa


Jauha kala lihamyllyssä hienoksi. Sekoita joukkoon muna, polenta (tai korppujauho), hienonnettu korianteri, valkosipulit ja kevätsipulit. Mausta reilusti suolalla ja valkopippurilla. Laita massa jääkaappiin hetkeksi tekeytymään.

Kiehauta pienessä kattilassa kookoskerma ja siideri.

Pyörittele massasta pullia ja paista öljyssä kasarissa. Kaada kuuma kookossiideri-liemi pullien päälle. Sekoita joukkoon ohuelti leikatut valkosipulin varret ja parsakaalit. Hauduta kannen alla viitisen minuuttia. Tarkista suola.

Tarjoa pullat liemineen vermisellin kanssa ja viimeistele tuoreella mintulla ja chilillä.