Dim sum, potstickers, dumplings tai pelmeenit

Syksyllä 1999 istuin legendaarisessa töölöläisravintola Motissa ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Siis viimeistä, jos ravintolaa ei joskus tulevaisuudessa avata kolmatta kertaa. Jostakin syystä pässinkiveksiä ei tuona iltana ollut saatavilla, joten lautaselle valikoitui lammaspelmeenit. Illasta ei ole juurikaan tarkkoja muistikuvia (ja ehkä hyvä niin), mutta nuo pelmeenit ovat jääneet lähtemättömästi mieleen.

Erilaisia täytettyjä ja kypsennettyjä taikinanyyttejä löytyy useiden maiden ruokakuvastosta. Erityisesti katsottaessa itään päin. En edes yritä arvailla mitkä ovat otsikon ruokien väliset tarkat määritelmät ja erot. Samaan listaan voisi lisätä tietysti vielä tortelliinit.

Tällä ohjeella ei ole tarkkaa kotia (paitsi omani) eikä sillä ole paljoa tekemistä Motti ravintolan lammaspelmeenien kanssa. Paitsi pienimmät yhteiset nimittäjät: taikina ja lammas.

200 g vehnäjauhoja

vettä

3 merguez-makkaraa (200g)

1 iso keltasipuli hienoksi leikattuna

100 g katkarapuja vedessä

kasviöljyä

5 dl kanalientä

2 rkl kalakastiketta

1 vihreä ja punainen chili

silolehtipersiljaa

kevätsipulia

Laita jauhot monitoimikoneen kulhoon, Lisää vähitellen vettä ja ja vaivaa taikina tasaisen kimmoisaksi ja sileäksi.

Purista makkaroiden liha pois suolesta ja paista sipulin kanssa pannulla melkein kypsäksi. Anna jäähtyä ja lisää hienoksi silputtu katkarapu ja osa persiljasta. Maista ja mausta tarvittaessa suolalla.

Kauli taikina ohuiksi levyiksi. Tämä käy luonnollisesti helpommin pastakoneella, mutta onnistunee kaulimellakin.

Painele muotilla tai mukilla taikinasta pyöreitä lättyjä. Noin kahdeksan sentin halkaisija on hyvä. Lusikoi täytettä keskelle, kastele reuna ja painele nyytit kiinni.

Paista pannulla kasviöljyssä molemmin puolin jotta pinta saa väriä. Kaada pannulle kuuma kanalemi ja kalakastike jaa anna kiehahtaa. Tarkista suola. Lisää liemeen pilkotut chilit, kevätsipuli ja loput persiljat.

Tomaattikeitto jättikatkaravuilla ja oliiveilla

Tämä tomaattikeitto räjäytti vaimon tajunnan. Muuntelin hieman Ottolenghin keiton ohjetta, ja lopputulos oli mahtavan maukas ja välimerellinen. Pernod toi rapuihin hienon aniksen vivahteen.

Vaikka viikonloppu oli helteinen, kuuma keitto sopi erinomaisesti terassilounaaksi. Keiton maut olivat todella täyteläisiä, ja tehostin niitä vielä vaimon leipomalla leivällä ja Frascatin alueen viinitilalta vuonna 2000 ostetulla punaviinillä, joka yllätykseksemme oli vielä ihan kunnossa.

8 jättikatkaravun pyrstöä
kevätsipuli varsineen
20 ml Pernodia
3 luumutomaattia kaltattuna ja lohkottuna
6 kirsikkatomaattia kaltattuna ja lohkottuna
tuore punainen chili pilkottuna
3 valkosipulin kynttä ohuina siivuina
kalamataoliiveja
voita
silolehtipersiljaa
suolaa ja pippuria

Paistoin kevätsipulin ja ravut nopeasti voissa isossa wokkipannussa. Kaadoin Pernodin pannuun ja annoin alkoholin haihtua. Lisäsin tomaatit, chilin, oliivit ja valkosipulin ja kuumensin muutaman minuutin. Rikoin vielä tomaatteja lastalla, jotta nesteet irtosivat kunnolla. Lisäsin keittoon kunnon nokareen voita, maustoin suolalla ja pippurilla ja silppusin persiljan keiton päälle.

Alkuperäisessä ohjeessa ei ole lainkaan kevätsipulia, ja tuoreen chilin tilalla on käytetty kuivattua. Olen tehnyt kahdesti keiton alkuperäisellä ohjeella, mutta ainakin tässä tilanteessa tämä toimi vielä paremmin.