perjantai 4. helmikuuta 2011

Silakkaa, kilohailia ja vähän muuta

Paino sanalla vähän.

Riista- ja kalatalouden tutkimulaitos lähetti postia merialueen kalasaaliista viime vuonna. Tiedotteen mukaan saaliista silakkaa ja kilohailia on suurin osa. Tarkalleen ottaen 97 prosenttia.

Jos saaliista leijonan osa on näitä pikkukaloja, niin miksi kaupan kalatiskissä kaikkia lajeja on kuitenkin suunnilleen sama määrä? Ja yhtä siikaruokaa kohden pitäisi syödä sata kertaa silakkaa. Mitä ihmettä?

Merialueen ammattikalastuksen lajikohtaisten saaliiden ennakkoarvio vuonna 2010.

RKTL:n tilastopäällikkö Anssi Ahvonen vahvistaa aavistukseni: suurin osa silakasta ja kilohailista päätyy turkistarhoille rehuksi. Suomalaiset syövät vuodessa keskimäärin vain 400 grammaa silakkafilettä henkeä kohti.

Onneksi meille on lennätetty kasvatettua pangasiusta, kun minkit syövät kotimaista kalaa merestä. Mitähän sitä viikonloppuna söisi?

8 kommenttia:

  1. Itämeren silakkaahan ei edes suositella syötävän useammin kuin pari kertaa kuussa dioksiinin takia. 400 grammaa per lärvi vuodessa on toki vielä aika kaukana 24 kerrasta vuodessa.

    VastaaPoista
  2. Dioksiini on ihan hyvä pointti! Laskin, että vuosittaista kulutuksen voisi suositusten rajoissa vielä kymmenkertaistaa.

    VastaaPoista
  3. Eipä tässä maassa kalaa arvosteta, kun "se on niin hankala laittaa" - siihenhän kansa aina vetoaa. Vaikka samalla vaivalla kuin tyrkkää sen muovikuoreen pursotetun rusto-jauhomössön uuniin ja koristelee sen he-ma-palla ja sinapilla, saa loistavan kala-aterian tehtyä.
    Dioksiinista tuli mieleen, että kuinkahan tutkittua tuo pangasius on? Tuskin sitäkään ihan maailman puhtaimmilta vesiltä kalastetaan.

    VastaaPoista
  4. Enpä menisi takuuseen pangasiuksesta.

    Kerran näin ohjelman kiinalaiselta rapuviljelmältä, jonka jälkeen niihin ei ole voinut suhtautua enää samalla tavalla. Mielikuva kirkkaasta merestä kalastetuista äyriäisistä oli aika väärä...

    VastaaPoista
  5. Oi minkä menit sanomaan, olen ostanut muutaman kerran kiinalaisia jokirapuja Apetit-merkillä, siis kuorittuina liemessä. Syrjäyttäneet katkaravut meillä. Ovat maistuneet hyvältä, mutta tuo mitä mainitsit, tuo happaman maun suuhun. Olisihan tuo pitänyt itsekin ymmärtää. Pangasiukset olivat yhden talven lumia meillä, innostuin ensin, kun oli edullista ja vaihtelua, mutta ei kyllä makua eikä luonnetta.

    VastaaPoista
  6. Tästä vähän lisävalaistusta pangasius-kasvatukseen:

    http://www.dietmindspirit.org/2008/01/30/why-you-shouldnt-eat-this-fish-pangas-pangasius-vietnamese-river-cobbler-white-catfish-gray-sole/

    VastaaPoista
  7. Uusano: tieto lisää tuskaa. Miten monia aineita jättäisikin syömättä, jos tietäisi kokonaan niiden alkuperän.

    Emilia: Oh fuck! Tieto TODELLAKIN lisää tuskaa. Eikä paljon lohduta, että ranskalaiset ahmivat noita myös.

    VastaaPoista