sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Taste of Kirkkonummi


Sillä välin kun puoli valtakuntaa on kokoontunut kansalaistorille täyttämään Instagramia ruokakuvilla, olen ihmetellyt keitä meille oikein tuli. Vaikka koko kevät asiasta keskusteltiin ja vaikka itse omin kätösin rakensin tuokokuussa aitauksia, niin silti yllätyin huomatessani, että me olemme rekisteröityneitä siipikarjan pitäjiä ja meillä asuu yhtäkkiä seitsemän kanaa, yksi kukko ja neljä kania.


Ja kyllä, ne ovat ihan kamalan lutuisia!


Eläinprojektilla on kaksi tarkoitusta: yhtäältä saada itse tuotettuja kananmunia ja lihaa, ja näin ollen olla varma siitä, millaisissa oloissa ruoka on kasvanut. Tavallaan eläimet ovat luonnollinen jatkumo kasvimaille ja  hyötykasvipuutarhalle. Matka omavaraisuuteen on toki pitkä mutta mielenkiintoinen.


Toisaalta tarkoitus on antaa lapsille eläinkontaktia sekä opettaa vastuuta eläimestä ja ruoan tuotannosta. Kanojen ja pupujen ruokkiminen ja silittäminen, niiden hyvinvoinnista huolehtiminen sekä kananmunien kerääminen munintapesistä on lapsista mahtavaa. Aikuiset toki valvovat ruokintatouhua ja siivoavat tarhat sekä vaihtavat veden kerran päivässä.


Sikäli kun parin viikon kokemuksella osaa kanoja lukea, ne ovat sopeutuneet kivasti uuteen kanalaan ja munivat tasaisesti yhden munan päivässä. Paistetut kananmunat ovat lasten mukaan parempaa kuin karkki.


Eilen jääkaapissa oli 28 munaa, joten oli hauskaa kun naapuri tuli ostoksille. Kaupan päälle he saivat vielä vaimon vasta leipomia nokkossämpylöitä ja korvapuusteja...


Näistä eläimistä on vähän vaivaa ja valtavasti iloa! Isot tarhat ja pieni eläinmäärä takaavat sen, että niillä on runsaasti tilaa juoksennella, kuopsuttaa, kaivaa, hypellä, venytellä, kylpeä, piiloutua, tutkia ja elää lajityypillistä elämää. Lisää juttua behaviorismin riemuvoitoista löytyy vaimon blogista.

31 kommenttia:

  1. Onnittelut! Onpas valtavan ihanaa!!!

    VastaaPoista
  2. Ihanat kuvat ja nuo kanit;miten söpöjä! Omista munista laitettu omeletti on takuulla parempaa kuin kaupan munista tehty....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun katsoo keittiön ikkunasta ja näkee onnellisia kanoja, niin kyllä siinä omeletti paremmalta maistuu.

      Poista
  3. Aivan mahtavaa. Itsekkin toivon joskus asustavan paikassa johon voisi kanoja ottaa.

    VastaaPoista
  4. Ihastuttavia otuksia kertakaikkiaan! Täytyy jatkossa hyvin varoen avata sun kanipaistipostauslinkit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauhassa vaan :)

      Kanipaistiohjeita ei ole odotettavissa ennen loppusyksyä.

      Poista
  5. Hei, saadaanko tulla piipahtamaan joku päivä. Meidän tytsy olisi varmaan haltioissaa.

    VastaaPoista
  6. Mahtava projekti! Mekin olemme haaveilleet tällaisesta, mutta sen verran riistäviettiä noilla tryffelikoirilla on, että olisi varmaan stressaavaa kaikille osapuolille samassa pihapiirissä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinattiin kerran myöhästyä junasta, kun saksanseisojamme näki rautatieasemalla puluja. Koira on mennyt edes, joten siksi tämä riistan pitäminen omalla pihalla on nykyään mahdollista. Muuten ei olisi tullut kysymykseenkään! :-D

      Poista
    2. Koirat on! Mutta vitsi kun mua aina naurattaa kun näen tämän postauksen otsikon, osuu monella tasolla ;D!

      Poista
  7. Niin söpöjä pupusia, että uskaltaako kysyäkään... tai kysynpä sittenkin. Onko pupujen jälkeläiset ajateltu laitettavaksi pataan? Kaninliha on tosi herkkua, melkein kuin laadukas kana, mutta pienellä riistatwistillä. Nimimerkillä "kanikokki jo 70-luvun lopulta" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskaltaa kysyä, sillä nämä kanit ovat ensisijaisesti tuotantokaneja ja toissijaisesti paijattavia lemmikkejä. Ne ovat siis ekologista ja eettistä lähilihaa, jonka suosio uskoakseni tulee laajenemaan.

      Poista
  8. Upeaa! Ihan mahtava homma (ja varmasti mahtavaa hommaa).
    Olen lukenut monta kertaa vaimosi kana-suomi -jutun. Se on niin hauska, että hekotan vedet silmissä joka kerta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se! Näitä saa kyllä tulla morjestamaan, jos olet liikkumassa täällä päin.

      Poista
  9. Jasu hyvä, luulen kyllä, että teidän lapsista tulee kasvissyöjiä, jos nuo kanit päätyvät pataan... ;-)
    Onpas hieno homma, oman kanalan munista ei taida tulla teillä pulaa. Jäävätkö kanat myös talveksi vai ovatko kesähoidossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos lapsistani tulee tämän tai minkä tahansa muun syyn takia kasvissyöjiä, en ole muuta kuin tyytyväinen ;) Tärkeintä on, että tietävät, mistä syötävä liha on oikeasti peräisin!

      Kanat eivät jää talveksi, koska kanala ei ole lämmitettävää mallia.

      Poista
  10. Kade, kade, kade... minunkin teki mieleni kanalaa pihalle jo edellisen Ranskan reissun jälkeen, kun käytiin ihailemassa isännän kummitädin viritystä puutarhansa perällä. Tosin meidän puutarhamme taitaisi noin suurin piirtein mahtua siihen kanalaan, joten ei taida siipiniekkoja meille ilmestyä ihan heti :-)

    En ole ihan varma siitäkään, millaisen menestyksen saisi kanipata meillä noin suloisten veikkojen jälkeen. Tosin, lapset ovat yleensä aika pragmaattisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, olisitko kade, kun me herätään auringonnousun aikaan kukon kiekumiseen... Ihan vain siitä ilosta, että kukon mielestä on aamu.

      Lapsille kerrottiin etukäteen, että nämä eivät ole perinteisiä lemmikkejä, ja kävimme läpi asiat niin kuin ne on. Pragmaattisuus tosiaan on pienillä lapsillä hämmästyttävää. Sillä ne ovat varmaan maatiloilla ennenkin selvinneet!

      Poista
  11. Tämä on hieno juttu! Olen kuullut kanankasvatuksesta jo asiaa harrastavan työkaverini kautta. Hänellä on kesäkanoja nyt toista kesää ja ainakin viime kesänä kaikki meni paremmin kuin hyvin. Ja kyllä, lutuisia ovat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäkanat taitavat olla aika nouseva juttu. Kuulin huhua, että tänä vuonna olisi joillakin ollut jo vaikeuksia saada kanoja.

      Poista
  12. Aivan mahtavaa! Lapsena meillä oli kaneja, jotka sitten talvella syötiin...
    Mummolassa oli kanala, valitettavasti parvekkeelle niitä ei saa. Ja saksanseisoja on ihan parhautta; edes meni meidänkin.

    VastaaPoista
  13. Wow, viherrän kateudesta! :-D Omien kanojen munat maistuvat varmasti miljoona kertaa paremmille, kuin kaupan kasvatit. Ja nuo karvanaamat, ihania...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karvanaamat on kyllä ihania, mutta samaan aikaan ihan hirveän pöhölöjä ;)

      Poista
  14. Voi miten surullista, että syötte puput. Meidän lemmikki-hermeliini on kovin vihainen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin... Vielä en tiedä miltä se itestä sitten tuntuu niitä syödä. Mielestäni on kuitenkin oikein antaa eläimelle mahdollisimman hyvä ja mukava elämä, vaikka se olisikin päätymässä pataan. Parempi siis kuin ostaa kaupasta lihaa, jonka elinoloista ei tiedä. Hermeliinille terveisiä!

      Poista
    2. Niin, totta puhut siitä, että on lopulta varmasti kevyempi mieli syödä lihaa eläimestä, joka on elänyt onnellisen elämän. Kun on oma lemmikkipupu, jonka vihmeryyttä ja suloisuutta saa ihastella joka päivä, en pystyisi syömään kania. Muutoinkin lihansyönti on alkanut pohdituttaa viime vuosina entistä enemmän. Mikä on kyllä hyvä asia. Aurinkoisia kesäpäiviä Kirkkonummelle - kiitos hienosta blogista! :)

      Poista
  15. Onneksi olkoon kanoista! Meilla on jo yli kymmenen vuotta ollut kanoja (noin 10 kanaa ja pari kukkoa mahtuu mukavasti kanalaan) enkä ole katunut kertaakaan, niin mukavia ne on!! Lapsenlapsista on ihanaa ruokkia niitä ja kerätä munia ja pitää sylissä. Itse voisin istua seuraamassa niiden touhuja vaikka koko päivän - vieläkin.
    On meillä pupukin - vanha kääpiöluppis, mutta se saa olla lemmikkinä. Onneksi ukkorakas metsästää niin saadaan ihan luomupupupaistia silloin tällöin :)
    Kerran vielä: Onnea!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Eläinten puuhien seuraaminen on todellakin jotenkin hypnoottista.

      Olet kyllä onnekas, kun saat itseriistaa! Sitä ainakin itse kaikkein mieluiten söisi, jos/kun lihaa kerran syö. Olettaen tietysti, että se on metsästetty vastuullisesti ja hyvien tapojen mukaan...

      Poista