Ottolenghin kookos-appelsiinikakku

Meillä työnjako keittiössä menee selkeästi niin, että makeat leivonnat hoitaa vaimoni, minä pääasiassa ruoan ja leipää leipovat molemmat. En ole koskaan tullut sinuiksi kakkujen pikkutarkkojen ohjeiden enkä varsinkaan minkäänlaisten "vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi" käskyjen kanssa. Ei ne vaan ikinä vatkaannu oikealla tavalla.

Aikataulusyistä jouduin tekemään jokin aika sitten lasten synttäreille oletettavasti maailman helpoimman "kakun" eli mokkapaloja. Ohjetta kaikella taidollani noudattaen lopputuloksena kohdallani oli kuitenkin kuivien aineiden ja nesteiden erottuminen uunissa. Ihan täydellinen juhlamokapala.

Löysin Ottolenghin Jerusalem kirjasta kakkuohjeen, joka sopi jopa kaltaiselleni epäleipojalle. Valmistus on - grammantarkoista ainesosista huolimatta - todella suoraviivainen ja helppo. Eikä mitään tarvitse "vaahdottaa kuohkeaksi". Ohje tuo likeisesti mieleen Diana Henryn loisteliaan oliiviöljy-rosmariinikakun.

Ohje on uskollisesti kopioitu kirjasta, sillä erotuksella, että puolitin sen yhdelle kakulle sopivaksi ja vähensin siirapin sokerimäärää vastaamaan paremmin pohjoisemman leveyspiirin makutottumuksia.

KAKKU
0,9 dl rypsiöljyä
1,2 dl appelsiinimehua
80 g appelsiinimarmeladia
puolikkaan appelsiinin kuori hienoksi leikattuna
2 munaa
35 g sokeria
35 g kuivattua kookosta
45 g vehnäjauhoja
90 g mannaryynejä
1 rkl murskattuja manteleita
1 tl leivinjauhetta 

SIIRAPPI
70 g sokeria
0,7 dl vettä
1 1/2 tl appelsiininkukkavettä

maustamatonta paksua jugurttia

Sekoita (yleiskoneessa) öljy, applesiinimehu ja -marmeladi, kuoret sekä munat sekaisin. Riittää, että marmeladi hajoaa nesteeseen.

Yhdistä toisessa kulhossa kaikki kuivat ainekset ja miksaa sitten kuivat ja kosteat ainekset kunnolla sekaisin. Lopputulos on löysä ja juokseva taikina.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun ja öljytyyn (siis se leivinpaperi) vuokaan ja paista uunissa 175 asteessa noin 45-60 minuuttia.

Valmista siirappi sulattamalla sokeri veteen ja mausta se appelsiininkukkavedellä. Sivele siirappia kuuman kakun pintaan useita kertoja. Tarjoa kakku jugurtin kanssa.

Laventeli-manteli-appelsiinikakku

Pihallamme on vuosia kasvanut laventeli, jota ei ole tullut käytettyä ruoanvalmistuksessa koskaan. Syy tähän on ollut yli kymmenen vuotta sitten pölynimurissamme käytetty hajukuusi, joka pöllytti imuroidessa asunnon täyteen laventelinkaltaista aromia. Hajustin lensi pian imurista roskiin, mutta kamala mielleyhtymä laventelin ja pölyn kesken säilyi paljon, paljon kauemmin.

Tänä kesänä uskaltauduin kokeilemaan laventelia kakkupohjassa. Kokeilu onnistui sikäli, ettei tullut tunnetta, että on syömässä pölypussia. Laventeli ei maistunut liikaa.Oikeastaan sitä oli pohjasta vaikea erottaa. Enemmän maistuivat appelsiini ja manteli.

Ohje on pienesti muuteltuna Diana Henryn kirjasta Crazy Water Pickled Lemons.


pohja
8-10 laventelin varren kukinnot
200 g sokeria
250 g suolatonta voita
2 appelsiinia (mehu puristettuna ja kuori pieneksi pilkottuna)
4 munaa vatkattuna
200 g vehnäjauhoja + 1 tl leivinjauhetta + ripaus suolaa sekoitettuna
60 g manteleita hienoksi jauhettuna

täyte
100 g ricottaa
100 g maitorahkaa
25 g tomusokeria
appelsiinimehua

Jauha sokeri ja laventelit hienoksi jauhoksi tehosekoittimessa. Vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi. Lisää appelisiininkuoret ja -mehu sekä munat ja vatkaa kuohkeaksi. Käänetele jauhot ja mantelit puuhaarukalla joukkoon.

Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan ja paista 190 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Anna kakun jäähtyä vartti ja irrota vuoasta.

Sekoita kulhossa ricotta, rahka ja tomusokeri. Notkista tarvittaessa appelsiinimehulla sopivaksi ja levitä kakulle.

Aprikoosisuklaakakku

Kuten aiemminkin on tullut mainittua, niin en todellakaan ole mikään leipojatyyppi. Syitä on ainakin kaksi.

Makeista leipomuksista ei ole tullut paljoakaan onnistumisen kokemuksia. Useimmiten joku on palanut, jäänyt raa'aksi, tarttunut kiinni tai vähintäänkin lopputulos on näyttänyt jotenkin epäilyttävältä. Olen kokenut leivonnan jotenkin hirveän paljon armottomampana kuin ruoanvalmistuksen: pieni virhe pilaa helposti koko lopputuloksen. Ruokaa tehdessä taas on paljon suurempi vapaus soveltaa ohjetta ja ruoasta on vaikeampi saada totaalisen syömäkelvotonta.

Toinen syy on, että kuulun sukupolveen, joka on tottunut tyydyttämään makeanhimonsa ennemmin karkkipussilla kuin täytekakulla. Suoraan sanottuna jaksan aika harvoin innostua jälkiruoista edes ravintoloissa.

Tällaisen makean piirakan sain kuitenkin tehtyä. Maku oli ihan kohdallaan ja pohja korvasi ohuudella ja rapeudella monet työvaiheet. Kakuun ulkonäkö ei ollut taaskaan ihan niin siisti kuin kirjassa, mutta oikea kulma ja pieni syväterävyys auttoivat onneksi kuvatessa...

Ohje on hiukan muuneltuna Moro The Cookbook -keittokirjasta.


Pohja

140 g vehnäjauhoja
30 g tomusokeria
75 g kylmää voita kuutioina
munankeltuainen

Siivilöi jauhot ja sokeri kulhoon. Lisää voi ja sekoita kunnes taikinan rakenne muistuttaa karkeaa korppujauhoa. Lisää keltuainen, vaivaa taikina palloksi, kääri kelmuun ja laita tunniksi jääkaappiin lepäämään.

Raasta taikina karkealla raastimella ja levitä ohuelti vuokaan. Pidä vuokaa jääkaapissa vielä puoli tuntia ja esipaista 220 asteisesessa uunissa 10-15 minuuttia.


Täyte

180 g aprikoosihilloa
2 rkl sitruunamehua
135 g voita
110 g tummaa suklaata
2 munaa
60 g sokeria

Yhdistä hillo sekä sitruunamehu ja levitä esipaistetulle pohjalle.

Sulata suklaa ja voi vesihauteessa. Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi. Sekoita suklaa ja munavaahto varovasti keskenään ja levitä hillon päälle.

Paista 180 asteisessa uunissa 25 minuuttia.

Mantelirosmariinikakku

Viimekertaisesta kakun teosta on kulunut reipas vuosi. Tein tuolloin sitruuna-limettikreemikakkua, joka epäonnistui melko totaalisesti.

Koska siskoni oli tuolloin tulossa kylään, eikä muuta tarjottavaa juuri ollut, tuli se laitettua pöytään ja muistaakseni melkein kokonaan syötyäkin. Tämän jälkeen vaimoni on huolehtinut perheemme makeista leipomuksista.

Löysin yhdestä suosikkikeittokirjastani mantelirosmariinikakun ohjeen, jota onneksi uskaltauduin kokeilemaan. Pohjaan tuli sokerin ja munan lisäksi hienoksi jauhettuja manteleita, rosmariinia, sitruunan kuorta ja kuivahtanutta leipää. Kakun kanssa söimme sitruunarosmariinisiirappia, granaattiomenaa ja turkkilaista jogurttia.

Ohje osoittautui niin mainioksi, että sitä on turha kirjoittaa auki. Voin nimittäin melkein luvata, että kakkua on tarjolla seuraavalla käynnillä kaikille vieraille!