Toscakakkua ilman kakkua

Toscakakussa luonnollisesti on parasta päällinen, koska pohja on pelkkää vehnäjauhoa, sokeria ja voita, joten miksei päällistä voisi tehdä pelkästää? En tiedä onko tämä ohje johdettu toscakakusta, mutta ainakin ne olivat yhtä hyviä kuin päällinen.

Alkuperäinen ohje on Ottolenghi Cookbook -kirjasta. Vähensin leipoessa sokerista kolmanneksen, mutta vieläkin vähempi olisi riittänyt. Ohjeesta tulee viitisentoista piparia.

kasviöljyä leivinpaperin voiteluun
2 munanvalkuaista
100g sokeria (50-60g)
260g mantelilastuja
appelsiinin kuori raastettuna

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Voitele leivinpaperi kasviöljyllä.
Sekoita pallovispilällä kaikki ainekset kulhossa. Kastele lusikka kylmällä vedellä ja nouki taikinasta kekoja pellille. Levitä piparit märällä haarukalla painellen niin ohuiksi kuin saat.

Paista uunissa noin 12-14 minuuttia kunnes piparit ovat kypsiä. Anna jäähtyä ja irroita palettiveitsellä varovasti leivinpaperista.

Grillikauden avajaiset eli entrecote ja romesco

Olemme useasti grillanneet jo helmikuussa, mutta tänä vuonna kausi avautui hiukan myöhässä vasta viime viikonloppuna. Tänäkin keväänä kävin painia itseni kanssa siitä, hankinko kaasugrillin vanhan pallogrillin tilalle.

Kahden viimeisen kesän aikana olen menettänyt usean kerran hermot siihen, kun grilli ei käyttäydy toivomallani tavalla: joko se ei lämpene riittävästi tai lämpö hiipuu kesken kaiken. Useamman kerran jouduin jatkamaan kypsennystä uunissa, kun pöntöstä loppui hönkä.

Grillasin onnistuneesti monta vuotta, kunnes käyttämieni brikettien koostumusta jostain syystä muutettiin. En koskaan oikein oppinut käyttämään näitä uusia saati muun merkkisiä brikettejä. Muistutuksena epäonnistumisista löysin haravoidessa pensasaidan juurelta ruostuneet grillipihdit, jotka olivat kiukun puuskassa lentäneet sinne viime syksynä.

Tästäkin huolimatta päätin sinnitellä tulevan kauden vanhalla pallogrillillä. Kenties kyse on peräänantamattomuudesta, koska helppokäyttöisen ja toimintavarman kaasugrillin ostaminen tuntuisi nyt luovuttamiselta. Ja toisaalta sattumanvaraisuus ja ennalta-arvamattomuus kuuluvat grillaamiseen ja ovat osa sen viehätystä. Kaasugrilli on kuin moottorivene ja pallogrilli kuin purjevene.

Ensimmäisenä grillissä tirisi entrecote, jonka oheen tein romesco-tyyppisen tahnan. Aineksina käytin kuivattuja espanjalaisia paprikoita liotettuna, manteleita, kuivahtanutta vaaleaa leipää, valkosipulia ja silolehtipersilaa. Ajoin ainekset tehosekoittimessa hienoksi ja sekoitin mukaan oliiviöljyä, kunnes tahna notkistui sopivaksi. Lopuksi lisäsin suolan, jota sai laittaa melko paljon.

Hyvä ja sopivan yksinkertainen aloitus grillikaudelle.

Mantelikvittenkakku

Leipomukseni näyttävät noudattavat samaa kaavaa kuin ennenkin: kakut on ihan syötäviä, mutta eivät jostain syystä näytä yhtään samoilta kuin ruokakirjan kuvissa.

Kuten vähän aikaa sitten tekemäni aprikoosisuklaakakku, tämäkin on peräisin Moro The Cookbook -keittokirjasta. Pohja, joka oli aika vähällä palaa esipaistossa, on tehty tismalleen samalla ohjeella. Paistoajan ja -lämpötilan kanssa kannattaa olla tarkkana.

Alkuperäisessä ohjeessa kakun täytteeksi käytettiin membrilloa eli kvittentahnaa. Korvasin tahnan kvittenhillolla, joka oli varmastikin makeampaa ja vetisempää kuin tuo tahna. Muita aineksia olivat 230g manteleita, yhden sitruunan kuori, puolikkaan sitruuan mehu, makeaa sherryä ja reilusti kanelia. Ainekset sekoitettiin sokeri-voi-munavaahtoon ja kaadettiin pohjan päälle.

Lopputulos oli herkullinen, joskin aavistuksen liian makea. Kokonaiset mantelit pehmenivät paistossa sopivasti ja kaneli toi mukaan lämpöä. Kakku toimi parhaiten vahvan mustan teen kanssa nautittuna.

Jewelled Persian Rice

Olen aiemminkin kirjoittanut blogissani yhdestä lempikeittokirjastani eli Diana Henryn Crazy Water Pickled Lemons -teoksesta, jonka ohjeet painottuvat Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan.

Kirjan ruoissa toistuvat sahrami, manteli, ruusuvesi, kardemumma, kaneli, granaattiomena sekä tietysti minttu ja silolehtipersilja. Reseptit ovat kuin suoraan Tuhannen ja yhden yön tarinoista täynnä makuyhdistelmiä, joita ei länsimaisessa keittiössä koskaan tapaa.

Varmaan parhaiten koko kirjaa kuvaava ruoka on Jewelled Persian Rice, jonka valmistus ei varsinaisesti ole vaikea, mutta kylläkin monivaiheinen. Jopa niin monivaiheinen, että sitä on turha tässä tarkkaan kirjoittaa auki. Alla sen sijaan lista raaka-aineista ja mausteista.

Ruoka valmistetaan padassa liedellä, ja lopputulos on uskomattoman aromaattinen yhdistelmä eri makuja ja tuoksuja.

basmatiriisiä
appelsiinin kuorta
porkkanaa
manteleita
sahramia
kuivattuja ruusun terälehtiä
kanelia

kardemummaa
pistaasipähkinöitä
rusinoita
kuivattuja happomarjoja
öljyä, voita, pippuria, suolaa ja sokeria

Hauskana anekdoottina huomasimme, että tämä olisi mitä myös mitä parhainta jouluruokaa. Mausta löytyi viittauksia selvästi sekä joulupuuroon (riisi, manteli, suolaisuus), panettoneen (appelsiini, rusina, makeus) että porkkanalaatikkoon (porkkana ja riisi).

Mantelirosmariinikakku

Viimekertaisesta kakun teosta on kulunut reipas vuosi. Tein tuolloin sitruuna-limettikreemikakkua, joka epäonnistui melko totaalisesti.

Koska siskoni oli tuolloin tulossa kylään, eikä muuta tarjottavaa juuri ollut, tuli se laitettua pöytään ja muistaakseni melkein kokonaan syötyäkin. Tämän jälkeen vaimoni on huolehtinut perheemme makeista leipomuksista.

Löysin yhdestä suosikkikeittokirjastani mantelirosmariinikakun ohjeen, jota onneksi uskaltauduin kokeilemaan. Pohjaan tuli sokerin ja munan lisäksi hienoksi jauhettuja manteleita, rosmariinia, sitruunan kuorta ja kuivahtanutta leipää. Kakun kanssa söimme sitruunarosmariinisiirappia, granaattiomenaa ja turkkilaista jogurttia.

Ohje osoittautui niin mainioksi, että sitä on turha kirjoittaa auki. Voin nimittäin melkein luvata, että kakkua on tarjolla seuraavalla käynnillä kaikille vieraille!

Paahdettuja manteleita

Löysin Moro-keittokirjasta ohjeen paahdetuille ja maustetuille manteleille. Ohjeessa niitä maustettiin vain savustetulla paprikalla, mutta kokeilin itse samalla tavalla myös kanelinmakuisia manteleita.

Levitin uunipellille pari sataa grammaa kuorittuja manteleita ja paahdoin 150-asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia. Tällä välin tein huhmareessa kaksi mausteseosta. Toiseen jauhoin teelusikallisen suolaa ja paprikaa aivan hienoksi pölyksi ja toisessa vastaavasti kanelin ja suolan. Jaoin paahtuneet mantelit kahtia ja sekoitin molempiin vähän oliiviöljyä sekä mausteet ja suolan. Paahdoin manteleita uunissa vielä joitakin minuutteja.

Jäähtyneinä mantelit maistuivat ihan kivana snacksina. Noista kahdesta ehdottomasti paremmin toimi tuo savustetulla paprikalla maustettu, joka oli siis alkuperäisessäkin ohjeessa, mutta kanelilla maustetut olivat nekin hyviä. Itse asiassa ne maistuivat hämmästyttävän paljon samalta kuin ne pubien pienissä lasikipoissa tarjoiltavat pähkinät.