Grillattua rautua ja fenkolisalaatti

Tänään söin elämäni ensimmäisen kerran rautua. Yhden kokemuksen perusteella voisin syödä pian toistamiseenkin. Nappasin reilun puolen kilon kalan E. Erikssonilta Wanhasta Kauppahallista ja lähdin kotiin lämmittämään grilliä. Raudun kauniiseen nahkaan en raaskinut tehdä viiltoja, joten heitin vain suolaa vatsaan.

Kala ehti maustua puolisen tuntia. Grillasin sen kokonaisena hyvin kuumassa, niin että nahka paikoin hiillostui. Kaikkiaan grillaus kesti ehkä vain 10-15 minuuttia. Kala oli sekä maultaan että koostumukseltaan ja kypsyydeltään täydellistä. Liha pysyi erittäin mehukkaana, mutta irtosi ruodoista helposti. Maku oli hyvin hienostunut: vähän niinkuin kirjolohen ja siian hyvät puolet olisi yhdistetty. Hämmästyttävää oli ettei kala vaatinut lainkaan lisää suolaa, vaikkei se alunperinkään ehtinyt kovin kauaa suolaantua. Harvoin olen syönyt kalaa, joka maistuu erinomaiselta lähes suolattomana.

Lisukkeeksi tein fenkolisalaattia Ottolenghin keittokirjasta:

1/2 granaattiomena
2 fenkolia
1,5 rkl oliiviöljyä
2 tl sumakkia
1 sitruunan mehu
4 rkl rakuunan lehtiä
2 rkl silolehtipersiljaa
70 g fetaa
suolaa ja pippuria

Tehdään suurin piirtein kuten salaatit nyt yleensä tehdään.

Punainen curry perunalla ja kanalla

Yksi parhaista purkkiruoista on Aroy-D Red Curry. Aina Vii Voanissa käydessäni ostan monta purkkia punaista currya, joista teen ruokaa yleensä samalla kaavalla. Tuoteselosteen mukaan aineina on lähinnä kookosmaitoa, kurpitsaa, currytahnaa, basilikan ja limen lehtiä, chiliä ja muita mausteita. Eikä lainkaan arominvahventeita, mikä lämmittää tietysti mieltä.

tölkki punaista currya
sipuli
pari perunaa
saman verran kanaa

Leikkaa sipuli pieniksi lohkoiksi ja kuullota nopeasti wokissa. Kumoa mukaan curry ja kuumenna. Lisää perunat ja hetken päästä kanat. Anna kiehua miedolla lämmöllä. kunnes peruat ovat pehmeitä.

Itse curryn maku on aivan sama kuin suomalaisissa thaimaalaisissa ravintoloissa. Sopivasti makua ja tulisuutta - erinomaista ruokaa flunssaiselle!

Raakamakkaraa

Vappuna tuli langon kanssa tehtyä (ties kuinka monetta kertaa) omia makkaroita. Omina lajeinani oli tällä kertaa provencelaisittain maustettu porsas-hevos-makkara ja vietnamilainen kanamakkara - mausteina lime, sitruunaruoho, valkosipuli, chili, shalottisipuli, kalakastike ym.

Nyt viikonloppuna tuli maistettua näitä uudestaan. Vertailussa oli mukana Hakaniemen hallista ostettua lammasraakamakkaraa (valmistajasta en valitettavasti muista muuta kuin ettei se ollut Wurst Fennica).

Vaikka kaikki makkarat olivatkin hyviä, oli ostettujen ja itse tehtyjen välillä muutama selvä ero. Lammasmakkara oli huomattavasti suolaisempi kuin kotitekoiset, ja minua yletön suolaisuus alkoi tökkimään aika pian.

Toisaalta lammasmakkara oli rasvaisempi ja sitkoisampi kuin itse tehdyt. Pitkittäin leikattuna se pysyi koossa, kun taas toiset hajosivat ja murustuivat. Omatekoiset olivat selkeästi vähärasvaisempia ja kuivempia.

Kokonaisuudessaan ostomakkarat eivät pärjänneet omatekoisille, joita jaksoi myös syödä enemmän. Koostumukseltaan lammasmakkara sen sijaan oli selvästi oikeamman perinteisen makkaran oloinen.

Grillattua munakoisoa mintulla ja fetalla

Tein ensin morttelissa kastikkeen, johon laitoin yhden valkosipulin kynnen, ruokalusikallisen bslsamicoa, ruokalusikallisen sherryviinietikkaa, hunajaa ja oliiviöljyä.

Munakoison leikkasin pitkittäin kymmeneksi ohueksi viipaleeksi. Tämä onnistui hyvin, kun halkaisin munakoison ensin keskeltä kahtia ja sen jälkeen liu'utin veistä lappeettain leikkuulautaa vasten. Valelin viipaleet öljyllä ja grillasin kuumassa, kunnes saivat väriä pintaan.

Levitin puolet kastikkeesta laakean astian pohjalle ja ladoin grillatut munakoisot päälle. Murensin mukaan vielä fetaa, mintunlehtiä ja loput kastikkeesta.

Toimi hyvin huoneenlämpöisenä tarjottuna.

Kanaa, papuja ja vihreää tahinikastiketta

Sunnuntain ruoka syntyi ihan improvisoiden siitä mitä kaapeista löytyi.

Papujen kanssa paistinpannulla kypsyi sipulia, tuoretta chiliä ja oliiveja sekä tuoretta timjamia. Kanafileet maustoin kiinalaisella viismausteella ja paistoin pannussa ja uunissa.

Kastikkeeksi lautasen pohjalle tein morttelissa soseen tahinista, persiljasta ja valkosipulin kynnestä. Oliiviöljyä ja sitruunaa lisäsin, kunnes maku ja koostunus oli sopiva.

Varsinaista makujen sinfoniaa ei syntynyt, mutta rokkia kyllä.

Balsamico-punaviinikastike

Olen aina ollut parempi syömään kastikkeita kuin valmistamaan niitä. Tämä pääsiäislampaalle tekemäni kastike oli kuitenkin varsin onnistunut ja ihan omasta päästä keksitty (vaikka moni muukin on keksinyt kiehuttaa balsamicoa kasaan).

1 dl balsamicoa
1,5 dl punaviiniä
1 shalottisipuli
tuoretta rosmariinia

Laitoin kaikki ainekset pieneen kattilaan ja annoin kiehua hiljakseen ilman kantta. Loppuvaiheessa siivilöin sipulit ja rosmariinit pois ja jatkoin keittämistä kunnes koostumus oli siirappinen ja kastiketta oli jäljellä puolisen desiä.

Mintulla maustettu kana-munakoisosalaatti

Sunnuntain vierasruoaksi tekeytyi Paul Gaylorin Flavors of the World kirjasta mainion aromaattinen salaatti, jota olin aiemminkin testannut ja hyväksi todennut. Tavallisuudesta poiketen olen tehnyt tämä ruokan molemmilla kerroilla kirjaimellisesti ohjeen mukaan lainkaan variomatta ja soveltamatta. Paitsi pähkinöitä meni kyllä enemmän kuin ohjeessa.

Englanniksi ohjeen nimi on Minted chicken and aubergine salad, joka sai miettimään kuinka nimi kääntyy suomeksi. Olisivatko mintuttu ja mintutettu oikeaa suomenkieltä?


Seesamiöljyä
4 kananrintaa
1 munakoiso

2 rkl ruskeaa sokeria
1 rkl kalakastiketta
2 vihreää chiliä
1 sipuli pilkottuna
2 shalottisipulia viipaloituna
1 valkosipuli murskattuna
Neljän limen mehu
1 sitruunaruoho hyvin pieneksi piljottuna

50 g minttua
4 rkl paahdettuja maapähkinöitä


Paista seesamiöljyllä maustetut kanat ja munakoisoviipaleet parilalla ja pilko tai revi kulhoon.

Sekoita muut ainekset toisessa kulhossa ja kaada kanojen ja munakoisojen päälle.

Anna maustua tunti huoneenlämmössä. Lisää mintut ja paahdetut maapähkinät ennen tarjoilua.