Tosi virallinen kiitospuhe

Kiitos.

Tuntuu vieläkin hyvin, hyvin uskomattomalta, että blogini tuli palkituksi tällaisella tunnustuksella. Varsinkin, kun asiantuntijaraadin muodosti ”Suomen virallisen hyvän maun” edustajat. Jo pelkästään kategorian kymmenen ehdokkaan joukkoon pääseminen oli todellinen yllätys (vaikka tässäkin ajattelin edustavani pakollista sukupuolikiintiötä). Mikään tällainen tunnustus ei käynyt mielessä, kun ensimmäisiä kirjoituksia tänne rustailin.

Suuri kiitos kaikille lukijoille, jotka blogiani ovat jaksaneet käydä seuraamassa. Vaikka kirjoittaminen alunperin lähti omien muistiinpanojen rustaamisesta nettiin (ja on sitä mitä suuremmissa määrin edelleen), olen iloinen jokaisesta lukijasta ja kommentista, jonka olen saanut.  

Kiitos myös jokaiselle kanssabloggaajalle, johon olen saanut tutustua harrastuksen kautta. On aina mukavaa olla itseään hauskempien ihmisten seurassa.

Kiitos kälylle nimestä.

Ja kuten aina, tämänkin blogin takana on nainen. Kiitos rakkaalle vaimolleni, joka alkujaan painosti pakotti minut tähän perustamalla blogin ja kertomalla mitä pitää tehdä. Kiitos myös oikolukemisesta varsinkin alkuaikoina. Nyt neljäntenä vuonna pilkut alkavat itsellänikin välillä mennä oikeisiin kohtiin. Ja kiitos, kun olet tottunut syömään valokuvattua, valmiiksi jäähtynyttä ruokaa.

Nelivuotiaan tyttäreni sanoin: "Tärkeintä ei ole voitto, vaan se, että tulee ensimmäiseksi.”

Kuulaana syyslauantaina Kirkkonummella

27.10.2012

Jaakko Kujanpää

 

Juhlan kunniaksi Chez Jasu aikoo siirtyä suoraa päätä 2000-luvulle perustamalla facebook-sivun heti, kun renkaanvaihdolta, lasten muskariesitykseltä ja moottorisahaukselta ehtii.

Vähän parempi iltapala eli luumu-nektariinipaistos

Erityisiltapalaa erityispäivän iltana, jollainen sattui itselleni edellisen kerran kahdeksan ja puoli vuotta sitten!

Tähän melkein itsestään syntyvään jälkkäriin upposivat hedelmäkorin luumut ja vielä vähän raa'at nektariinit (ei kai ne kokonaan edes kypsy ennen pilaantumistaan). Kaapista mukaan vähän makeutusta ja nestettä; ruokosokeri ja hedelmämehukin olisivat käyneet hyvin, jos viiniää ei olisi sattunut löytymään. Sämpylöiden jälkeen vuoka uuniin muhimaan siksi aikaa, kun kaksi taaperoa saa varsinaisen iltapalan syötyä. Eli melkein puoleksi tunniksi.

Suussa maistuu hienosti vastakohdat: pehmeät ja kuumat hedelmät, kovat mantelit ja kylmä jäätelö. Raatimme suosittelee varauksetta.


6 tuoretta luumua
2 nektariinia
2 rkl juoksevaa hunajaa
0,5 dl marsalaa
pieni kourallinen kuorittuja manteleita
vaniljajäätelöä

Pese ja lohko luumut ja nektariinit. Laita hedelmät vuokaan ja kaada päälle hunaja ja marsala. Paista 225 asteisessa uunissa, mielellään grillivastuksen alla, noin 20-25 minuuttia.

Murskaa mantelit huhmareessa ja paahda niitä kuivalla pannulla kunnes saavat väriä. Ripottele mantelit kypsän paistoksen päälle ja tarjoile vaniljajäätelön kanssa.

Mansikkainen luomupiimäjuoma

Tässä ohje Valiolla tekemäämme mansikkapiimäjuomaan. Alkuperäinen ohje yksinkertaisuudessan lähes vaati pientä kehittelyä. Ja vaati myös senkin takia, että se maistui aika tylsästi mansikkapirtelöltä. Käytössä ollut mansikkasose oli sokeroitua, joten lisämakeutusta ei tarvittu. Päinvastoin juoma kaipasi hapokkuutta, jota saatiin sitruunamehusta. Sasun ammattilaisniksinä happo kannattaa lisätä viimeisenä, jottei se leikkaa piimää.

Hyvää lisäpöhinää saatiin basilikasta ja tuoreista mansikoista. Yllättäen juoma maistuikin ihan oikealle mansikalle! Kävimme pienen kädenväännön siitä kannattaako herkku siivilöidä. Itse oli sen kannalla, mutta kahden tukkeutuneen siivilän jälkeen olin valmis antamaan periksi. Johanna, olit ihan oikeassa: mansikansiemenissä ja basilikasilpussahan se kaikki hyvä maku on. Aivan turhaa siivilöidä!


Alkuperäinen ohje yhdelle
1,5 dl luomupiimää
n. 0,5 dl mansikkasosetta
n. 0,5 rkl sokeria tai juoksevaa hunajaa

Fiilattu versio vähän useammalle1,5 l luomupiimää
5 dl mansikkasosetta (sokeroitua) 
puolikkaan basilikanipun lehdet
2 dl tuoreita mansikoita
pari rkl sitruunamehua

Sekoita blenderissä piimä, mansikkasose, basilikat ja tuoreet mansikat. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria tai  sitrunamehua.

Luonnonmukainen ilta Valiolla

Enpä tiennyt ennen keskiviikkoa, että Valion maitojen myynnistä vain kaksi prosenttia on luomua, että Mustapekka-juuston pippurit pyöritetään juustoon käsin, tai että ruokakermaa on saatavilla viidellä eri maulla maustettuna. Nämä ja monta muuta juttua selvisi Valion järjestämässä luomuteemaisessa bloggaajatapahtumassa, jossa olin mukana kahdeksan kollegan kanssa.

Ennen koekeittiön piisien ääreen pääsemistä brändipäällikkö Mary Petri kertoi Valion luomutuotteiden synnystä sekä luomun trendeistä ja ruokastylisti Sanna Kekäläinen ruokastailaamisesta (leikittely, graafisuus ja aidot asiat - tiedäthän!).

Valion syksyn uutuuksia esiteltäessä havahduin siihen tosiasiaan, että kuluttajana en ole mikään kokeileva edelläkävijä. Suuri osa uusista ja vanhoista tuotteista (kuten tuo maustettu ruokakerma) oli itselleni aivan vieraita. Kuluttajana - ainakin maitohyllyllä - käyttäydyn fakkiintuneesti laput silmillä ostaen aina samat tuotteet: rasvaton luomumaito lapsille, sininen tiiliskivimaito kahviin, sininen Oivariini leivälle, luomuvoi leivontaan ja oranssi kermapurkki vähän kaikkeen. Muu on vierasta ja kaikki valmiiksi maustettu varmaan sellaisena pysyykin.

Koekeittiössä seuraamme liittyi aina yhtä mahtava keittiömestari ja Mister Luomu Sasu Laukkonen sekä Valion hovikuvaaja Kristiina Hemminki, joka kuvasi valmistamamme annokset Valion sivuille. Työparini Johannan kanssa valmistimme menun jälkiruoat; mansikkaista luomupiimäjuomaa, toscaomenoita ja vaniljakastiketta sekä Sasulta lisänakkina saamamme financierin. Reseptiä pukkaa tuonnempana.

Iso kiitos hauskasta illasta kaikille valiolaisille, vieraileville tähdille ja tietysti kanssabloggaajille!

Lisuke vihreistä tomaateista

Tänä kesänä tomaateille oli liian kylmää ja kosteaa, jotta ne olisivat jaksaneet meillä punertua (aina on hyvä syyttää säätä). Kypsää satoa saimme vain keltaisista lajikkeista. Vihreät raakileet poimimme lokakuun alkupuolella ja teimme niistä lisuketta.

Vaikka keittäminen ja marinadi pehmensivät vihreiden tomaattien kirpeyttä, en innostunut täysin varauksetta tästä lisukkeesta. Vaimo sen sijaan istui jo samana iltana purkin ja haarukan kanssa hurmoksessa keittiössä.

Jääkaapissa oliiviöljy tietysti jähmettyy pinnalle, mikä vaikeuttaa vähän napsimista suoraan purkista. Käytä rypsiöljyä, jos siedät sen makua. Ainesten mitat eivät tarkkuudessaan yllä ihan koekeittiön tasolle.


vihreitä tomaatteja

sipulia

merisuolaa

vettä

valkoviinietikkaa

sokeria

valkosipulia

oliiviöljyä

Sekoita vedestä ja merisuolasta vahva suolaliemi eli lisää merisuolaa niin paljon, että tekee todella pahaa. Pilko sipulit ja vihreät tomaatit lohkoiksi tai viipaleiksi, laita kulhoon ja peitä suolaliemellä. Anna marinoitua pari tuntia.

Nosta tomaatit ja sipulit siivilään ja kaada suolavesi pois. Lisää kattilaan yhtä paljon vettä ja etikkaa ja kiehauta niistä liemi. Voit lisätä halutessasi inauksen sokeria.

Keitä tomaattilohkoja ja sipuleita etikkaliemessä noin viisi minuuttia, kunnes ne pehmenevät. Nosta jäähtymään.

Pilko valkosipuli. Lisää lasipurkkiin kerroksittain tomaatteja, sipulia ja valkosipulia. Kaada päälle oliiviöljyä, kunnes lohkot peittyvät. Anna maustua jääkaapissa pari päivää.

Paistettu munakoiso (yksikössä)

Pelkään pahoin, ettei kasvihuoneessakaan enää mikään kasva vaan korkeintaan pysyy hengissä. Viikonloppuna siivosimme kasvihuoneesta pois lähes kaiken. Jäljelle jäivät vain persilja, rosmariini ja maissit. Poimimme viimein myös sen ainoan, pitkään varjellun munakoison.

Oikeaa reseptiikkaa yhdestä pienestä munakoisosta ei syntynyt. Halusin maistaa munakoison oman maun mahdollisimman hyvin, joten leikkasin munakoison ohuiksin viipaleiksi ja paistoin teflonpannulla miedonmakuisessa oliiviöljyssä. Mausteena vain ripaus suolaa.

Olihan se hyvää. Toki oli. Olisi kuitenkin älyllisesti vähän epärehellistä hehkuttaa tuota kamalan paljoa kaupasta ostettua paremmaksi. Vaikka tuo kuinka oli lähellä ja luomusti kasvatettu maistui se ihan siltä miltä saatoi ajatella. Munakoisolta.

Kaalikääryleitä - taas

  

Tässä syksyn pakollinen kaalikäärylepostaus. Ihan vaan siksi, kun ne ovat niin hyviä. Ja itsetehtynä NIIN paljon parempia kuin mielikuvat kouluruokalan kaalikääryleistä.

Löysin tänä syksynä kaupasta erityisiä kaalikääryleisiin tarkoitettuja käärylekaaleja, jotka näyttivät hiukan lyttyyn painetuilta keräkaaleilta. Myyjän mukaan kyseessä  on vanha lajike, jota on nyttemmin ryhdytty viljelemään uudestaan. Eritysen hyvin kääryleisiin tuo kaali sopii sen lehtien muodon vuoksi. Kuppimaisissa lehdissä täyte pysyy hyvin ja kääryleiden pyöritys onnistuu helposti.

Harmittavasti kaupasta ei sen sijaan löytynyt lampaanjauhelihaa, jota kaali ehdottomasti kaipaa parikseen. Lähellä kasvatetun Angus-pihvikarjan jauheliha oli kyllä varmasti laadukasta, mutta kaalin kanssa aika lamean makuista.

Valmiissa kääryleissä suolaa oli lopulta aika niukalti, vaikka täytteessä se ennen paistoa mauistuikin hyvin. Täyte kannattaa siis maustaa reilulla kädellä. Toisena vaihtoehtona voisi kokeilla kaalin keitinveden suolaamista.

1 kaalikäärylekaali
400 g jauhelihaa (lampaan)
1 sipuli
2 valkosipulia
1 tl maustepippuria
½ tl kuivattua chiliä (Espelette)
pari vartta tuoretta timjamia
½ purjo
1 dl basmatiriisiä
suolaa
siirappia
valkkaria
voita

Keitä riisi kypsäksi. Pilko sipuli ja valkosipiuli pieneksi. Kuullota sipulit pannulla voissa. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää joukkoon jauhettu maustepippuri, chili, timjami, riisi sekä hyvin pieneksi pilkottu raaka purjo. Sekoita ja mausta reilusti suolalla.

Keitä kaalia kiehuvassa vedessä suuressa kattilassa noin kymmenen minuuttia. Nosta kaali vedestä ja anna jäähtyä hetki. Irroita kaalin lehdet kokonaisina asettele tasolle odottamaan. Leikkaa veitsellä paksuimmat osat lehtiruodoista pois ja pilko täytteen joukkoon.

Lusikoi täytettä lehtien päälle ja pyöräytä kääryleiksi. Asettele kääryleet tiiviisti voideltuun vuokaan. Lorauta lopuksi päälle valkkaria ja siirappia sekä pari nokaretta voita. Paista 200 asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia.