Kaalikääryleet

Kaalikääryleet ovat meidän perheessä todellista sesonkiruokaa sikäli, että niitä tulee tehtyä kerran - tai korkeintaan kaksi - vuodessa näin loppukesästä kun käärylekaalia on tarjolla. On jotenkin hauskaa, että kääryleitä varten on tarjolla oma kaalinsa, joka on litteä ufonmallinen ja jonka lehdet ovat erityisen suotuisia juuri käärittäväksi: suuria, ohuita ja kuppimaisia.

Siitäkin huolimatta, että kaalikääryleet ovat parhaimmillaan aivan fantastista syötävää ja eritoten kouluruokamielikuvia herkullisempia, eivät ne ole meillä ympärivuotisessa ruokarepertuaarissa. Kaalikääryleet kuuluvat juuri tähän aikaan. Vähän kuin ravut.

Kaalikääryleet: kun haluat vatsasi täyteen etkä päätä kipeäksi.

Tällä kertaa kaapista ei löytynyt ohraa, joten käytin basmatiriisiä, joka vei ajatuksen Intiaan ja sai heittämään mausteeksi kanelia ja kardemummaa. Toimi, vaikka lämmittäviä mausteita olisi voinut olla vielä reippaamminkin.

1 dl basmatiriisiä
1 kokonainen käärylekaali

450g lampaan jauhelihaa

1 pieni purjo

1 punasipuli

1 iso valkosipulinkynsi

1/2 tl jauhettua kanelia

1/2 tl jauhettua kardemummaa

1/2 tl jauhettua maustepippuria

ripaus kuivattua chiliä

suolaa

voita

siirappia

valkoviiniä

Keitä riisi kypsäksi.

Keitä kaalia kymmenisen minuuttia, kunnes se pehmenee. Oma kaalini ei mahtunut suurimpaankaan kattilaan, joten keitin sitä isossa kasarissa ensin toiselta ja sitten toiselta puolelta.

Ruskista kaalin kiehuessa jauheliha kuumalla pannulla. Lisää pieneksi pilkottu purjo, punasipuli ja valkosipuli ja jatka paistamista hetki. Mausta kuivamausteilla ja suolalla. Lisää riisi joukkoon.

Irrota kaalista lehdet. Leikkaa kaalin sisus hienoksi ja sekoita lammasriisiin.

Leikkaa lehdistä mahdollinen kova ranka pois, lusikoi täytettä lehdille ja rullaa kääryleiksi. Laita kääryleet tiiviisti voideltuun vuokaan ja lorauta päälle siirappia ja valkoviiniä. Viimeistele parilla nokareella voita ja paista 175 asteisessa uunissa 45 minuuttia. 

Hanhenrintaa ja punakaalta

Vaikka se vei aikaa, kannatti ehdottomasti kyniä syksyllä hankkimamme hanhi, sillä sen nahasta tuli rapea ja herkullinen kuori rintaviipaileille. Toinen ja helpompi vaihtoehto olisi ollut vetää nahka höyhenineen pois. Mehukkaan lihan kyytipojaksi sopi pehmeäksi hautunut punakaali, jolle appelsiini ja inkivääri toivat sopivasti itämaista vivahdetta.

Hanhesta on vielä käyttämättä siipipalat, toinen rintapala ja koipi. Ja maksa, joka on varsin hyvän kokoinen, vaikka lintu oli saanut syödä juuri silloin kun sitä huvitti ja sellaisen määrän kuin sen kulloinkin teki mieli. Paljon syömistä yhdessä linnussa siis. Kalkkunaan verrattuna hanhi on ollut selkeästi punaisempi ja rasvaisempi lintu.

Hanhenrinta oli punakaalilla höystettynä kevyttä ja maukasta, sopivasti täyttävää. Juuri sopivaa orastavan kevään sunnuntaipäivälliseksi. Voisi toimia hyvin myös huoneenlämpöisenä "salaattina".

1 iso valkosipulin kynsi
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
oliiviöljyä
1/2 punakaali
1/2 dl punaviiniä
2 rkl rusinoita
2 kevätsipulia
1 appelsiinin kuori ja puolikkaan mehu
suolaa

1 hanhenrinta
suolaa ja mustapippuria

Kuori inkivääri sekä valkosipuli ja raasta hienoksi. Kuullota niitä hetki padassa oliiviöljyssä. Lisää joukkoon suikaloitu punakaali, punaviini ja rusinat. Mausta suolalla. Kypsennä kaalta miedolla lämmöllä välillä sekoittaen kymenisen minuuuttia kunnes se kypsyy ja pehmenee.

Kuivaa hanhen rinta talouspaperilla ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Aseta liha kylmälle pannulle nahkapuoli alaspäin ja paista reilulla lämmöllä, kunnes nahka ruskistuu ja rasva sulaa pannulle. Käännä liha ja jatka kypsennystä 175 asteisessa uunissa lihan koosta riippuen 5-8 minuuttia.

Viimeistele annos appelsiininkuorella, kevätsipulilla ja appelsiinimehulla.

Lehtikaalta kuhakeitossa

Vihreää, kevyttä ja raikasta. Tällaista syödessä kevät on askeleen lähempänä.

Ruoka ei ollut ihan perinteisin keitto siinä arkisessa mielessä, mutta kalaa, kasviksia ja vähän lientä oli kuitenkin. Ideana ruoassa oli keittää liemi erikseen ja paistaa kala kasvikset erikseen, jolloin keittoon saatiin paistamisen aromeja ja ainekset pysyvät freeseinä, eivätkä ne kiehuneet liemessä ihan hengettömiksi.

Nyt kun suomalaiset yrtit ovat vähän vaisuja, olen ostanut etnokaupoista maailman toiselta laidalta lennätettyä korianteria. Niissä on kätevästi mukana sekä paksut varret että juuret, joiden tekstuuri on pähkinäinen ja joissa on makua melkeinpä lehtiäkin enemmän. Keitossa käytin niitä sekä lientä keittäessä että pilkottuna sellaisenaan keiton päällä.

Jussille kiitokset kuhista!

500 g kuhafile
1/2 juuriselleri
lehtikaali
oliiviöljyä
tuoretta korianterin juurta ja vartta
2 kevätsipulia
1 varsisellerin varsi
4 mustapippuria kokonaisena
suolaa

Pilko varsiselleri ja puolet koriantereista ja kevätsipulista. Laita kattilaan pilkotut kasvikset ja litra vettä sekä mustapippurit ja suolaa. Kiehuta liedellä ilman kantta noin kolme varttia, kunnes neste on haihtunut puoleen. Siivilöi ja pidä kuumana.

Kuori juuriselleri ja raasta karkeaksi. Suikaloi lehtikaali veitsellä reippaiksi siivuiksi. Kuumenna pinnoitetulla paistinpannulla tilkka oliiviöljyä ja freesaa selleri ja lehtikaali nopeasti.

Suolaa kala ja paista valurautapannulla oliiviöljyssä molemmin puolin.

Kokoa lautasille lehtikaali, juuriselleri ja paistettu kuha. Jaa liemi niiden päälle.

Leikkaa loput kevätsipulit ja korianterit hienoksi ja viimeistele keitto niillä.

Lampaanlapapalapata

...eli lammasta ja hapankaalta. Otsikon nimi ei harmittavasti ole itse keksimäni, mutta eipä ole ruokakaan. Ohjeen kuulin alunperin isältäni, joka oli saanut sen pikkusiskoltani. Lampaan taas sain isosiskoltani, joten ruoalla on ainakin perhepiirin hyväksyntä.

Pata on yksinkertaisuudessaan mitä helpointa syysruokaa: tavarat pataan, pata uuniin, perhe uimaan ja takaisin tullessa ruoka on valmis. Nuorimmasin kommentoi palatessamme: "Isi, sinun ruokasi haisee", ja tarkoitti nimenomaan haisee eikä tuoksu. Hapankaali todellakin tuoksui koko kodissa aika intensiivisesti, joten vierasruoaksi pataa voi suositella vain tietyin varauksin.

Lampaasta irtoaa kypsennettäessä monesti melko paljon rasvaa (jos siis tekee muuta kuin fileitä), joten valitsin vähän kevyemmän smetanan: vain 23% rasvaa 45% sijaan. En tiedä oliko kevyttuotten syy, mutta smetana juoksettui kypsytyksessä ikävästi, mikä nyt ei lopullisessa ruossa hirveästi haitannut - vähän ryynimäisinä kokkareina siellä täällä.

Valmistin padan leivinuunissa, jossa lämpö alussa oli mittarin mukaan 165 astetta ja kolmen tunnin jälkeen 140 astetta. Mittarit ja uunit lienevät kaikki yksilöllisiä, joten tämä lähinnä muistiin itselleni.


1 kg luullista lampaan lihaa; lapaa tai niskaa
suolaa ja mustapippuria
voita
400 g rasia hapankaalta
1 purkki smetanaa
timjamia
pari laakerinlehteä

Mausta lihat suolalla ja mustapippurilla ja ruskista kuumassa padassa. Sekoita lihojen joukkoon hapankaali ja ranskankerma sekä timjami ja laakerinlehdet.

Laita pata kannella peitettynä tunniksi 175 asteiseen uuniin. Kääntele pataa tunnin jälkeen ja jatka kypsennystä 125-150 asteessa vielä pari tuntia. Tarjoa keitettyjen perunoiden kanssa.

Kaalia, papuja, kurkkua ja kuvetta

Rutikuiva kesä on vienyt puutarhassa aika lailla verojansa. Alku- ja keskikesän kuivuus, joka tuntui meillä olevan vielä muita paikkoja pahempi, tappoi osan sadosta jo alkumetreillä. Esimerkiksi osa salaateista jäi siemeninä maahan. Selvinneet taas ovat tuottaneet määrällisesti aika niukkaa satoa. Esimerkiksi sipulit ja valkosipuli jäivät pienehköiksi, mutta makua ja potkua niissä on ollut senkin edestä. Kun märän edelliskesän jäljiltä mehukkaita sipuleita söi melkein kuin omenaa, vetää tämän kesän sipulit raakana syötynä suun aika viiruksi.

Mutta oli kesä hyvä tai huono (koskaan se tuskin on täydellinen; ei ainakaan riittävän pitkä) juuri nyt on harvinainen aika, kun ruoan voi oikeasti miettiä menemällä kasvimaalle ja katsomalla mitä löytyy. Eilen löytyi:

- Isoja kaalin ulkolehtiä, joista leikkasin keskiruodin pois, laitoin päällekkäin ja rullasin tiukaksi sikariksi. Tämän leikkasin ohuiksi siivuiksi, jolloin syntyi eräänlainen linguine fini. Freesasin kaalin tilkassa öljyä hyvin nopeasti kuumassa pannussa. Itse kaalit saa hetken vielä kasvaa japyöristyä.

- Keltaisia, vihreitä ja violetteja papuja, joiden tarkaa merkkiä en tiedä. Papuja on kasvanut sekä kasvihuoneessa että kasvimaalla ja molemmissa pärjänneet aika kivasti. Näille en tehnyt muuta kuin pilkoin ja keitin seitsemän minuuttia.

- Kurkkua, jonka kuorin, poistin siemenet (veden mausteeeksi), pikoin ja pistin kannelliseen rasiaan pilkotun valkosipulinkynnen ja suolaripauksen kanssa. Ravistin kunnolla ja jätin valumaan. Mukaan sekoitin paahdettuja maapähkinöitä. Eli hölskytyskurkkuja ja maapähkinää.

- Black Angusin kuvetta, joka oikeasti ei löytynyt puutarhasta vaan Love to Meatista Hietalahden hallista. Olen pari kertaa tehnyt kuvetta ja tykästynyt sen makuun (hienoisesti maksaan taittuva), helppouteen (grillissä 2 min. per puoli; ei kuivu helposti, vaikkei olekaan kovin rasvainen) ja hintaan (reilu parikymppia). Päälle tilkka soijaa ja raakaa punasipulia.

Talvella tätä on ikävä.

Kaalikääryleitä - taas

  

Tässä syksyn pakollinen kaalikäärylepostaus. Ihan vaan siksi, kun ne ovat niin hyviä. Ja itsetehtynä NIIN paljon parempia kuin mielikuvat kouluruokalan kaalikääryleistä.

Löysin tänä syksynä kaupasta erityisiä kaalikääryleisiin tarkoitettuja käärylekaaleja, jotka näyttivät hiukan lyttyyn painetuilta keräkaaleilta. Myyjän mukaan kyseessä  on vanha lajike, jota on nyttemmin ryhdytty viljelemään uudestaan. Eritysen hyvin kääryleisiin tuo kaali sopii sen lehtien muodon vuoksi. Kuppimaisissa lehdissä täyte pysyy hyvin ja kääryleiden pyöritys onnistuu helposti.

Harmittavasti kaupasta ei sen sijaan löytynyt lampaanjauhelihaa, jota kaali ehdottomasti kaipaa parikseen. Lähellä kasvatetun Angus-pihvikarjan jauheliha oli kyllä varmasti laadukasta, mutta kaalin kanssa aika lamean makuista.

Valmiissa kääryleissä suolaa oli lopulta aika niukalti, vaikka täytteessä se ennen paistoa mauistuikin hyvin. Täyte kannattaa siis maustaa reilulla kädellä. Toisena vaihtoehtona voisi kokeilla kaalin keitinveden suolaamista.

1 kaalikäärylekaali
400 g jauhelihaa (lampaan)
1 sipuli
2 valkosipulia
1 tl maustepippuria
½ tl kuivattua chiliä (Espelette)
pari vartta tuoretta timjamia
½ purjo
1 dl basmatiriisiä
suolaa
siirappia
valkkaria
voita

Keitä riisi kypsäksi. Pilko sipuli ja valkosipiuli pieneksi. Kuullota sipulit pannulla voissa. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää joukkoon jauhettu maustepippuri, chili, timjami, riisi sekä hyvin pieneksi pilkottu raaka purjo. Sekoita ja mausta reilusti suolalla.

Keitä kaalia kiehuvassa vedessä suuressa kattilassa noin kymmenen minuuttia. Nosta kaali vedestä ja anna jäähtyä hetki. Irroita kaalin lehdet kokonaisina asettele tasolle odottamaan. Leikkaa veitsellä paksuimmat osat lehtiruodoista pois ja pilko täytteen joukkoon.

Lusikoi täytettä lehtien päälle ja pyöräytä kääryleiksi. Asettele kääryleet tiiviisti voideltuun vuokaan. Lorauta lopuksi päälle valkkaria ja siirappia sekä pari nokaretta voita. Paista 200 asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia.

Yhdenlainen lammaskaali

Aivan mahtavaa, kun kaupoissa alkaa näkymään taas tuoreita vihanneksia ja kasviksia. Vaikka kaikki ovatkin joko Unkarista, Espanjasta, Italiasta tai jostain muusta epänaapurimaasta, on siinä silti pieni lupaus tulevasta. Ja uskoa tässä kaivataankin, kun omassa kasvimaassa näkyy toistaiseksi vain sipulinvarsia.

Kärryihin päätyi varhaiskaali ja sen seuraksi lampaan jauhelihaa ajatuksena tehdä jonkinlainen lammaskaali. Jonkinlainen tulikin. Jääkaapissa ei ollutkaan porkkanaa, joten sen tilalle tuli paprikaa. Kerma oli lähestymässä päiväystään, joten viskasin sen lihaliemen tilalle nesteeksi. Syntyi aivan kelpo ruoka. Ja ulkona kaikki muutenkin maistuu paremmalta.
Perinteisempi lammaskaaliohje löytyy täältä.


1 pieni, vajaan kilon varhaiskaali
1 suippopaprika
2 vartta kevätsipulia
400 g lampaan jauhelihaa
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
2 dl kermaa
mustapippuria
maustepippuria kokonaisena
laakerinlehti
suolaa

Pilko keltasipuli ja valkosipulit reiluiksi paloiksi ja paista jauhelihan kanssa pannulla. Mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla

Halkaise kaali ja poista valkoiset kovat rankapalat. Leikkaa ja revi kaali reilun kokoisiksi paloiksi. Suikaloi paprika ja kevätsipulit ohuelti.

Yhdistä padassa lihat ja kasvikset sekä maustepippuri ja laakerinlehti. Jätä päällimäiseksi kerros kaalta ja lisää vielä ripaus suolaa.

Kaada pataan kerma ja hauduta 180 asteisessa uunissa reilu tunti. Tarkista puolessa välissä nesteen tilanne ja ota tarvittaessa kansi loppuajaksi pois.

My First Puuliesi

Kymmenen päivää uudessa kodissa tulee pian täyteen ja paikka alkaa vähitellen näyttää ihan asuttavalta. Viimeiset muuttolaatikot ovat lähdössä huomenna pois ja lattiapinta-alasta suurin osa on jo näkyvissä. Valaisimiakin olen asentanut niin, ettei iltaisin tarvitse kulkea enää taskulampun kanssa.

Edellisen asunnon kaasuliedestä luopuminen tekee edelleen kipeää, mutta onneksi ikävää lieventää uuden keittiön leivinuuni ja puuliesi, joita olen harjoitellut käyttämään. Ensimmäinen harjoitus puuliedellä oli glögin valmistus, joka onnistui aika hyvin: glögi lämpeni nopeasti eikä palanut pohjaan!

Toisena haastavampana kokeena haudutin jouluista punakaalta padassa, joka sekin onnistui kohtuullisesti. Nopealla käytöllä voisi sanoa, että lämmön säätäminen on hankalampaa kuin kaasulla, mutta paljon helpompaa kuin hiiligrillillä.

Kaali olisi kannattanut suikaloida juustohöylällä ihan ohueksi, jolloin se olisi kypsynyt vähän nopeammin ja tasaisemmin. Kaalin kanssa tarjottiin paistettua halloumia ja tapenadea.

 

1/2 punakaali
1 omena
1 dl rusikoita
1/2 dl punaviikiä
2 rkl glögitiivistettä
1 rkl balsamicoa
1/2 tl suolaa
mantelilastuja

Leikkaa kaali juustohöylällä ohuiksi suikaleiksi. Pese omena, poista siemenkota ja pilko lohkoiksi. Laita kaali, omenat ja rusinat pataan ja kaada sekaan viini, glögi ja balsamico. Mausta suolalla.

Hauduta miedolla lämmöllä, kannella peitettynä ja välillä sekoittaen, kunnes kaali on pehmeää.

Paahda mantelilastuja kuivalla pannulla kunnes saavat väriä. Ripottele mantelit valmiin kaalin päälle.

Kaalikääryleiden kunnian palautus

Tuskin milleen ruoalle kouluruoka on tehnyt yhtä paljon hallaa kuin kaalikääryleille. Oikeastihan kaalikääryleet ovat ihan parasta ruokaa, vaikka muistikuva niistä saakin vatsan kääntymään ylösalaisin.

Muista klassikkoinhokeista kesäkeitto on edelleen yhtä vastenmielistä kuin lapsena (eihän keiton liemeä voi tehdä maidosta - paitsi kalakeiton). Tillilihasta tykkäsin jo koulussa. Sitä pitäisikin valmistaa pitkästä aikaa.

Ohje oli ihan perinteinen, mutta täytteen maustoin pienellä määrällä kanelia ja savustettua paprikaa.

Paranneltu Tinan varhaiskaalimuhennos

Tämä ohje on monesti hyväksi havaittu resepti varhaiskaalista. Alkuperäinen resepti on Tina Nordströmin Tina. -kirjasta. Kirjan ohjeessa ei ole sulatejuustoa, mutta muistelisin, että Tina olisi laittanut sitä ruokaan jossakin televisio-ohjelmassa. Tai sitten olen keksinyt sen itse. Hyvin se kuitenkin sopii yhteen kaalin ja maidon kanssa, mutta kunniaa en itselle ihan varmuudella osaa ottaa.

Kirjan ohjeessa ei ole myöskään ole käytetty sitruunamehua tai muutakaan happoa, mikä hiukan ihmetyttää. Kaalin makeus tulee hauduttaessa tosi hyvin esiin, joten ruoka tarvitsee yllättävän paljon suolaa ja happoa. Sopivat määrät löytyy tietysti vain maistamalla.

Tinan ohjeessa on myös mainittu vain suola ja pippuri. Tarkemmin pippuria erittelemättä käyttäisin ainakin itse aina mustapippuria. Tähän paljon paremmin sopii kuitenkin maustepippuri.


puolikas varhaiskaali
öljyä ja voita paistamiseen
1 rkl vehnäjauhoa
2,5 dl maitoa
2 rkl sulatejuustoa
sitruunamehua
suolaaruohosipulia
maustepippuria

Suikaloi kaali hienoksi ja kuullota voissa ja öljyssä pehmeäksi. Ripottele päälle vehnäjauhot ja lisää maito. Hauduta ilman kantta miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Sekoita joukkoon sulatejuusto.

Maista ja lisää suolaa ja sitruunamehua maun mukaan. Silppua joukkoon vielä silputtua ruohosipulia ja rouhi lopuksi päälle maustepippuria.

Pimp My Coleslaw

 

Banaani, Hedelmäpommi ja nyt uutuutena joka piltin suosikki: kaalinmakuinen jogurtti. Tai ehkä kuitenkin vähän aikuisempaan makuun.

Oikeasti ruoka oli tosi hyvää, ja söimme sitä koko kulhollisen. Tähän piti vaan suhtautua niin päin, että se on jogurtilla maustettu kaaliruoka lähi-itä-twistillä, eikä kaalinmakuinen jogurtti.

Ohje syntyi ihan hatusta, kun piti keksiä vaihteeksi jotain muuta kuin lammaskaalia. Pohjana oli siis coleslaw'n ohje, mutta koska jääkaapissa ei ollut majoneesia, korvasin sen ulkoisesti eniten sitä muistuttavalla aineella, joka oli maustamaton jogurtti. Seesaminsiemenet ja sumakki veivät coleslaw'n makua vähän kaakkoon.

neljännes kaali
1 dl etikkaa
2 dl vettä
muutama kokonainen valkopippuri
laakerinlehti
1-2 dl maustamatonta jogurttia
pari rkl seesaminsiemeniä

sumakkia

Leikkaa kaali pieniksi suikaleiksi veitsellä tai juustohöylällä. Kiehauta etikka, vesi, laakerinlehti ja pippuri. Kaada etikka kulhoon kaalin päälle ja anna seistä hetki. Kaada ylimääräinen neste pois. Sekoita kaalin joukkoon jogurtti, paahdetut seesaminsiemenet ja sumakki.

Piri-piri rapuja ja coleslaw punakaalista

Olen tuskin ainoa, jonka on hankala suhtautua tiettyihin raaka-aineisiin tai ruokalajeihin, vaikka niistä kovasti pitääkin. Hankalalla tarkoitan tässä sitä, että kun on kerran saanut syödäkseen täydellisen annoksen, ei sitä enää halua kokeilla uudestaan, koska pelkää, ettei se voi enää yltää samalle tasolle. Minulla on tällaisia ruokia kaksi: grillatut ravut ja tuore tonnikala.

Täydellisimmät ravut söin (tai oikeastaa söin aika monen iltana) vuosia sitten Mosambikin Maputossa Costa do Sol -nimisessä rantaravintolassa. Paikka oli, ja on edelleen, nostalginen art deco -henkinen hotelliravintola ulkona kaupungin keskustasta. Ravintola oli tunnelmaltaan ainutlaatuinen ja siellä syödyt merenelävät, lähinnä ravut, olivat tuoreudessaan ja maukkaudessaan unohtumattomia.

Pelkällä suolalla maustetut ravut tuotiin ravintolaan päivittäin suoraan vieressä olevasta merestä. Lautasella ei grillattujen rapujen lisäksi tarjottu muuta kuin ranskalaisia perunoita ja sitruunalohkoja. Eikä se muuta tarvinnutkaan. Oikeastaan ranutkin olivat enemmän koristeena.

Samoja tuoreita rapuja paikalliset pojat kalastivat merestä ja myivät rannalla vanhoissa peltipurkeissa. Edelleen hiukan harmittaa, etten tullut ostaneeksi niitä ja kokeillut paistaa jossakin nuotiolla rannalla.

Tonnikalan suhteen tilanne on juuri samanlainen. Söin niin mahtavaa tuoretta paistettua tonnikalaa Chilessä, etten ole sen jälkeen kokeillut sitä kuin kerran Gastonessa. Kala oli sinänsä ihan kunnollista, mutta mielessä oli vain ajatus siitä miten hyvää tonnikala voisi parhaimmillaan olla. Tuoretta tonnikalaa en ole ostanut kalatiskistä koskaan, koska tiedän, ettei kala ole voitu pyytää merestä edellisenä päivänä. Santiagolaisen ravintolan nimeä en millään saa päähän, mutta tiedän, että minulla on jossain tuonkin ravintolan käyntikortti, joten lisään sen kun löydän.

Mosambikin hengessä kokeillin tehdä grillattuja piri-piri rapuja. Portugalilaisena pidetty mausteseos on luonnollisesti alunperin Mosambikista, josta imperialistit ovat sen itselleen omineet. Marinadista tuli yllättävän kesy ja voisi toimia kivasti myös lohen kanssa.


Piri-piri ravut

neljänneskilo jättikatkaravun pyrstöjä
grillattu ja kuorittu punainen paprika
pari tuoretta punaista chiliä, siemenet poistettuna
pari valkosipulinkynttä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa

Laita paprika, chilit ja valkosipulin kynnet tehosekoittimeen ja soseuta. Lisää etikka, öljy ja suola ja aja kasike tasaiseksi. Kuivaa ravut talouspaperiin ja seivästä ne vartaisiin. Anna rapujen maustua puolisen tuntia ja pyyhi ylimääräinen marinadi pois ennen grillausta.


Coleslaw

1 pieni valko- tai punakaalta ohuina suikaleina
2 porkkanaa ohuina suikaleina
suolaapippuria
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 dl väkiviinaetikkaa
2 dl vettä
2 laakerinlehteä
0,5 dl sokeria
2 dl majoneesia

Sekoita vihannekset ja juurekset laakeassa astiassa. Mittaa kattilaan etikka, vesi, laakerinlehti, sokeri ja suola. Kiehauta neste ja kaada se kasvisten päälle. Anna marinoitua hetki. Valuta ylimääräinen neste pois ja sekoita majoneesi joukkoon. Anna jäähtyä ja tarjoa.

Savustettuja ahvenia ja haudutettua kaalta

Tässä appiukon bravuuri, eli savustetut ahvenet, saivat kaveriksi hiukan eksoottisempaa lisuketta eli hapanimelää haudutettua kaalta ja porkkanaa.

Juuri avatun paikallisen Citymarketin kalatiski yllätti positiivisesti tarjoamalla tuoretta kalaa suoraan paikalliselta kalastajalta tosi edulliseen hintaan. Tarjolla oli sekä siikaa että ahventa, joista otin siis jälkimmäistä. Muuten kauppa olikin sitten niin yllätyksetön, kuin vain Keskon kauppa voi olla.

Annoin ahventen suolaantua vajaan vuorokauden reippaassa merisuolassa ja savustin ne käyttäen tällä kertaa kirsikkapuuta.

Raastoin juustohöylällä kaalista ja porkkanasta suikaleita kasariin ja paistoin hiljakseen saksanpähkinäöljyssä, joka myös antoi ruokaan melkoisesti makua. Lisäsin joukkoon kourallisen rusinoita, chilin pieneksi pilkottuna, kalakastiketta ja sitruunamehua.

Yhdistelmä oli aika epäortodoksinen. Silti sekä ahvenet että kaali olivat makoisia ihan omillaankin.

Lammaskaali

Onnistuneiden kaalikääryleiden jälkeen uskaltauduin tekemään toista perinneruokaa kaalista eli lammaskaalia. Selailin taas useampia reseptejä ja muodostin sen pohjalta sitten oman version.

Padasta tuli oikein maukas kylmän ja sateisen kesäpäivän ruoka, joka maistui hyvin kaikille kolmelle.

puolisen kiloa lammasta
kaali
pari porkkanaa, sipulia ja valkosipulin kynttä
pari oksaa timjamia
muutama laakerinlehti
suolaa
maustepippuria
fondia

Ruskista padassa lammaskuutioita voissa ja öljyssä. Mausta suolalla. Kaada päälle vettä sen verran, että lihat uivat kivasti, mutteivät peity nesteeseen. Lisää timjami ja laakerinlehdet ja hauduta pienellä liekillä vajaa tunti.

Pilko porkkana, sipuli ja valkosipuli, kuullota niitä nopeasti paistinpannulla ja laita pataan. Suikaloi kaali ja lisää se kokonaisten maustepippureiden kanssa pataan. Hämmennä ainekset sekaisin ja hauduta vielä puolesta tunnista kolmeen varttiin, kunnes kaali on kypsää ja pehmeää. Tarkista jossain välissä suola ja lisää tarvittaessa.

Kaalikääryleet

Tänään oli toinen kerta peruskoulun jälkeen kun söin kaalikääryleitä ja ensimmäinen kerta kun tein niitä itse. Sen verran huonot muistot kouluruokailu on tästä ruoasta jättänyt.

Lueskelin netistä eri ohjeita ja tutkin, mikä niissä on samaa, ja valmistin kaalikääryleet sitten mahdollisimman perinteisesti. Kun puolukkahilloa ei jääkaapista löytynyt, tein kääryleiden seuraksi jäisistä karpaloista survosta, johon lisäsin vähän timjamia.

kaali
pieni purjo
ohrasuurimoita
lampaan jauhelihaa
pari valkosipulin kynttä
suolaa ja mustapippuria
siirappia
voita
valkoviiniä

Keitin kaalia kymmenisen minuuttia, eli kunnes se pehmeni. Irrotin sen jälkeen lehdet varovasti niin, että ne säilyivät kokonaisina. Kaalin kiehuessa paistoin jauhelihan ja pieneksi pilkotun purjon ja valkosipulin. Lisäsin jauhelihan joukkoon kourallisen keitettyjä ohrasuurimoita ja kaalin sisuksen pilkottuna.

Lusikoin täytettä kaalin lehdille, kiedoin ne tiiviiksi rullaksi ja ladoin ne vieri viereen vuokaan. Valutin kääryleiden päälle siirappia ja laitoin mukaan pari nokaretta voita. Vuoan pohjalle kaadoin vielä lorauksen valkoviiniä ja paistoin kääryleitä 175 asteisessa uudissa kolmisen varttia.