Kalkkunakeitto riisillä ja currylla

Edellisen päivän kalkkunapaistista syntyi tänään keitto. Ja ennen kuin kukaan vääräleuka ehtii korjaamaan, niin tietenkään kalkkunassa - kuten muissakaan linnuissa - ei ole paistia. Siis siinä mielessä kuin vaikkapa naudassa on sisä- tai paahtopaisti. Semanttisesti paisti viittasi tässä valmistustapaan eli reilu kiloinen kalkkunan (Edina tai Patsy) koipi oli uunissa niukassa nesteessä, jolla lihaa valeltiin paiston aikana.

Leikkasin reidestä lihat (kuin paistista konsanaan) Hasselbackan perunoiden seuraksi ja laitoin "säären" eli "drumstickin" foliolla peitettynä takaisin mietoon uuniin. Tunnin kuluttua tuo sitkeinkin osa oli kypsynyt niin, että lihan sai riivittyä luista irti.

Käytin keitttoon riivittyjen lihojen lisäksi siivilöitynä paistoliemen ja kaikki hyvät töryt mitä pannun pohjalle paistettaessa oli tarttunut. Koipi oli marinoitu vahvasti valkosipulilla ja sitruunamehulla, josta hyvä hapokkuus siirtyi keittoonkin.

1 dl täysjyväriisiä

2 porkkanaa

2 pientä palsternakkaa

2 valkosipulinkynttä

1 keltasipuli

oliiviöljyä

1 1/2  rkl curryjauhetta

1 l kasvislientä (sekä paistolientä, jos on)

kourallinen kypsää kalkkunaa, kanaa tms. 

suolaa

(sitruunaa tai limeä)

basilikaa, minttua, persiljaa tai muuta omavalintaista tuoretta vihreää

Keitä riisi melkein kypsäksi, huuhtele ja laita syrjään.

Kuori porkkanat ja palsternakat ja raasta ne karkealla raastimella. Pilko sipuli ja valkosipulit. Kuumenna paistinpannulla oliiviöljy ja kaada ainekset pannuun. Mausta suolalla. Paista viitisen minuuttia maltillisesti sekoittaen, jotta vihannekset paistuvat eivätkä ala keittymään omassa nesteessään. Sekoita joukkoon curryjauhe ja jatka paistoa vielä hetki.

Laita lihat kasvisliemeen ja kiehauta. Lisää riisi ja paistetut kasvikset ja kuumenna keitto. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa, mustapippuria tai sitrunaa. Viimestele tuoreilla yrteillä.

Ei toimi: satay-lohi

Kuva ei liity tapaukseen

Olen vahvasti sitä mieltä, että ruokaa tehdessä melkein kaikki ainekset melkein kaikissa reseptistä voi korvata jollakin muulla, koska kyse on paljolti makuasioista.

Premissiin tuli poikkeus, kun teki mieli satay kanaa eli vartaissa grillattua maustettua kanaa ja maapähkinäkastiketta. Koska alakerrassa ei edelleenkään ole indonesialaista takeaway-ravintolaa (yksi niistä asioita, joita kaupungissa asumisesta kaipaisin), piti se tehdä itse. Ja koska omat kanat ovat pakkasessa, eivätkä oikein sovellu grillaamiseen ja broileria ei syödä oli seuraava ajatus tehdä satay lohesta. Riittävän tuoretta lohta ei ollut, joten tuli kirjolohta, josta tarpeeksi suuria kuutioita ei kuitenkaan voinut tehdä. Grilliin päätyi siis lopulta kaksi pientä kirjolohifilettä.

Mauissa sellaisinaan ei ollut mitään vikaa (paitsi liikaa sitruunaruohoa), mutta lohen rasvaisuus ja pehmeä suutuntuma olivat aivan yhtä kastikkeen rasvaisuuden ja pehmeyden kanssa. Suu ei tiennyt missä kala loppuu ja kastike alkaa. Tårta på tårta. Kuiva ja kiinteä kana toimii samoilla mausteilla kastikkeilla aivan toisin.

Onnetonta ateriaa pelasti osittain se, etten edes yrittänyt kuvata tasaisen ruskeaa kastiketta tammikuisena iltana, joten saimme syödä ruoan ihan lämpimänä.

Länsimaisen ihmisen ongelmiahan nämä tietysti ovat. Siis kun ruoka tuntuu suussa ikävältä eikä illallisaikaan ole luonnonvaloa. Samoin kuin se, että espressokeitin olisi kiva liittää tuloveteen ja viemäriin, mutta vesipisteen lisääminen keittiön toiselle puolelle olisi tosi työlästä.

Ohje löytyi taas Guardianin sivuilta - yksiltä parhailta ruokasivustoilta.

Hiiligrillausta sisällä eli lampaankyljyksiä ja ankanrasvaperunoita

Vuoden ensimmäinen ruoka viittasi vahvasti kesään, kun lautasella oli grillattuja lampaankyljyksiä. En viitsinyt lämmittää grilliä neljän kyljyksen takia (ulkona menee lämpö harakoille ja sisällä tehdessä lämpenee talo) eikä loskassa grillaaminen muutenkaan oikein innostanut.

Kokeilin grillausta hiilloksen päällä leivinuunissa, joka onnistui ihan näppärästi. Poltin pienen pesällisen puita ja kokosin hiilloksen arinan keskelle, jonka päälle asetin ylösalaisin Ikean uunivuoan mukana tulleen ritilän (meillä tuo ritilä on muutenkin ollut paljon kovemmassa käytössä kuin vuoka). Ritilällä kyljykset grillaantuivat kuin Weberissä ikään. Sama onnistuu tietysti missä tahansa takassa.

Kyljykset ovat yksi parhaita lampaan osia juuri grillissä valmistettavaksi. Luun ansiosta liha ei kuivu ihan helposti, liha on mureaa eikä vaadin kovin pitkää kypsennystä. Moni sanoisi, ettei marinadiin pidä laittaa suolaa, koska se työntää nesteita pois lihasta ja kuivattaa sitä. Itse annan moiselle pitkät ja heitän marinadiin suolaa hyvillä mielin. Lihassa on oltava suolaa, ja karsastan viimeiseksi pinnalle ripoteltuja suolakiteitä, jotka pahimmillaan rouskuvat hampaissa, eivätkä ole mitenkään sulautuneet itse ruokaan. Eivät sulaneet eivätkä sulautuneet.

Kesäfiilistä nostivat fetasalde, joka ei ehtinyt kuvaan ja ankanrasvassa paistetut Hawksmoorin perunat. Ohjeen tunnin paistoaika on vähän liioittelua: meillä potut ovat valmiita puolessa tunnissa.

Marinadi lampaankyljyksille

2 valkosipulinkynttä

1 tuore punainen chili
tuoretta korianteria
2 tl sherryviinietikkaa

2 rkl oliiviöljyä

mustapippuria

1 tl suolaa

Pilko kuorittu valkosipulinkynsi ja chili hienoksi. Sekoita kaikki ainekset ja valele lihoille. Anna marinoitua niin kauan kun älysit varata aikaa. Yön yli on hyvä.

Kurkistus jouluaattoon

Aatonaaton puuhailuun kuului suunniteltujen noin kolmen tusinan ruokalajin valmistelu ja siivouksien lisäksi yllättäviä arbeetteja kuten lumilingon ja -ketjujen asennusta ja porevesikoneen korjausta (aamulla nähdään miten onnistui).

Välissä ehdin testata ja koemaistattaa huomisen huikopalan: omaa näkkäriä, itse kylmäsavustettua naudan sisäfilettä, piparjuurta, persiljaa ja tryffeliä.

Eiköhän joulu saa jo tulla.

Peuracurry

Hiukan epäkonvetionaalinen yhdistelmä, mutta kun teki mieli currya ja peuraa oli pakkasessa tarjolla. Viime aikoina on tullut syötyä yksinkertaisia ruokia ja paljon perunaa, porkkanaa ja muita juureksia kun niitä on omasta ja naapuurien maista ollut saatavilla. Tässä ruoassa läheltä ei ole kuin liha ja sipulit. Muut pitää hakea Hakaniemestä.

Toisen puolen tahnasta voi pakastaa myöhempään käyttöön.

Tahna

2 rkl korianterin siemeniä

1/2 tl valkopippureita
40 g kookoshiutaleita
1-3 punaista chiliä

2 shalottisipulia

3 valkosipulinkynttä
peukalon kokoinen pala inkivääriä
peukalon kokoinen pala galangalia
peukalon pään kokoinen pala tuoretta kurkumaa
1 sitruunaruohon varsi
4 kaffir limen lehteä
1 rkl palmusokeria
1/2 dl rypsiöljyä

Curry

1 peuran niska
suolaa
1/2 yllä olevasta tahnasta
1 tölkki kookosmaitoa (4 dl)

2 rkl kalakastiketta
1 limen mehu
tuoretta korianteria


Hiero lihaan suolaa ja kypsennä unissa miedossa lämmössä (125) kunnes liha irtoaa luista. Kannattaa varata aikaa aika monta tuntia. Riivi lihat talteen.

Lihan kypsyessä valmista tahna paahtamalla korianterin siemeniä ja valkopippureita pannulla. Jauha mausteet hienoksi. Paahda samalla pannulla kookoshiutaleita, kunnes alkavat muuttua hiukan kultaisiksi. Kuori ja pilko muut ainekset ja laita kaikki mausteiden ja kookoksen kanssa monitoimikoneeseen ja aja hienohkoksi tahnaksi.

Kuumenna pata tai kattila ja paista siinä tahnaa sekoittaen joitain minuutteja. Lisää kookosmaito, kalakastike ja limen mehu. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hiljakseen noin vartti. Lisää curryyn kypsä liha ja korianteri. Tarkista suola.

Hyvää (ja maukasta) joulua!

Meidän SE joulukirja on aina ollut Anna ja Fanny Bergenströmin Talvitunnelmia. Melkein kaksikymmentä vuotta sitten julkaistusta kirjasta löytyvät kaikki perinteisimmät ohjeet laatikoista rosolleihin ja säilöttyihin kaloihin. Vähän kuin joulunajan Kotiruoka.

Joulukirjahaastajana sain Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin kirjoittaman uuden Hyvää joulua -kirjan, jossa joulunajan ja talven ruokia on mietitty uudestaan ja modernisoitu. Sivuilta löytyvät esimerkiksi sellaiset uutuudet kuin ylikypsä glögipossu, uunirosolli ja peruna-maa-artisokkalaatikko.

Hyvää joulua on siinä mielessä perinteinen ruokakirja, että se keskittyy tiukasti reseptiikkaan. Jopa niin tiukasti, että välillä lukiessani huomasin kaipaavani hiukan tarinoita ruokien takaa - vähän kuin lihaa luiden ympärille.

Laura Riihelän upeita kuvia komppaa leikkisä taitto, jossa värejä eri fontteja ei ole säästelty. On mielenkiintoista nähdä kestääkö Hyvää joulua aikaa yhtä hyvin kuin Talvitunnelmia. Toivottavasti, koska ainakin nyt kirja on yksi vuoden kotimaisista suosikeistani.

Paistettua ruusu- ja lehtikaalia söimme oman kana ja sinappimajoneesin kanssa. Ainesluettelossa mainittua valkosipulia ei ohjeessa käytetty mitenkään. Käytin sen pannun kautta kuitenkin.

Riisipuuron kylkiäisiksi kokeilin mehustettuja lakritsiluumuja. Upposivat lapsiin hyvin heti kuumanakin, mutta maku tiivistyi ja parani päivän säilömisellä.

Saaristolaisleipä ei ollut kaikista raskain ja tummin. Hyvä niin.

Vähän fiinimpi pyttipannu

Ironisesti se, mistä koko idea lähti, unohtui lopulta annoksesta. Eli paistetusta viiriäisen munasta. Ajatuksena oli käyttää perinteisiä pyttipannun aineksia vähän toisella tavalla. Niin että lopputulos olisi ihan toisen näköinen. Onnistui ilman munaakin.


2 perunaa (rosamunda)
1 punasipuli
liemi: 1 rkl sokeria, 1 tl suolaa, 0,5 dl punaviinietikkaa, 0,5 dl vettä
4 paksua viipaletta pekonia
1 lammasraakamakkara
1/2 dl kuohukermaa
1 tl karkeaa dijonia
pari cocktailkurkkua
1 kevätsipuli
pari tippaa Srirachaa

Pese ja lohko perunat ja laita ne mietoon lämpöön kypsymään (mulla leivinuunissa noin 125 astetta ja 1,5 h).

Leikkaa punasipuli ohuiksi renkaiksi. Kiehauta liemen ainekset ja laita sipulit liemeen marinoitumaan vähintään tunniksi.

Vaahdota kerma löysäksi ja kääntele sinappi vaahdon joukkoon.

Purista makkaran massa pois suolesta ja muotoile pieniksi pyöryköiksi. Paista vuorotellen pyörykät, pekonit ja perunat pannulla ja kokoa kaikki ainekset lautaselle.