maanantai 28. kesäkuuta 2010

Pikapaistettua kanaa ja paksoita

Vietimme juhannusjuhlia kälyn nurkissa nauttien jalkapallon ohessa sekä puutarhan että grillin antimista. Monista herkuista parhaiten mieleen jäi savustettu sampi, jota söin elämäni ensimmäistä kertaa. Kala oli maukas sekoitus lohen rasvaisuutta ja vaalean kalan hienostunutta makua. Valitettavasti, joku oli ehtinyt viedä kaviaarit (hymiö).

Lähtiessä sain kasvimaalta mukaan pari paksoita, joista vokkasin kotona kevyen kesälounaan. Vokkaus on helppo tapa tehdä maukasta ruokaa, kunhan muistaa muutamat tärkeät asiat:

- kaikkien ainesten täytyy olla valmiiksi pilkottuna ennen paistamisen aloittamista
- pannun täytyy olla todella kuuma ja ruoan pitää paistettaessa olla koko ajan liikkeessä
- aineksia ei saa olla pannulla liikaa yhtäaikaa, jotta ainekset paistuvat, eivätkä rupea keittymään. Hyvänä nyrkkisääntönä on, että pannulla voi tehdä vain yhden hengen annoksen kerrallaan.

Ihan hyvä on myös, jos muistaa käyttää kaikki suunnitellut ainekset. Viimeisiä paloja syödessäni huomasin, että pähkinät odottavat edelleen lieden vieressä.


kaksi paksoita
pari broilerin filettä
punainen chili
peukalon pään kokoinen pala inkivääriä
ruohosipulia
kasvisöljyä
soijaa
kalakastiketta
suolaa
paahdettuja maapähkinöitä

Kuutio broileri ja mausta suolalla. Irrota lehdet ja pese ne hyvin. Leikkaa lehtiruodit (siis ne paksut valkoiset osat) viipaleiksi ja revi lehdet palasiksi. Pilko chili ja kuorittu inkivääri pieniksi.

Kuumenna öljy wokissa melkein savuamispisteeseen ja heitä mukaan ensin chili sekä inkivääri ja kohta perään broileri. Lisää sitten mukaan paksoin valkoiset osat sekä loraus soijaa ja kalakastiketta ja tarvittaessa lisää öljyä.

Lisää viimeiseksi paksoin vihreät revityt lehdet ja ruohosipulia pilkottuna. Paista hetki ja tarjoa paahdettujen maapähkinöiden kanssa.

7 kommenttia:

  1. empä muista minäkään syöneeni sampea. maistuis varmaan mullekin! Paksoita sentään olen syönyt (hymiö).

    Hyvä muistilista wokkaamisesta, etenkin tuoo viimoinen. Siihen voisi myös lisätä nykyisen juhlavinkkini "muista kattaa esille kaikki suunnittelemasi ja valmistamasi ruokalajit" ettei vaan käy niin että joku jää (jää)kaappiin...

    VastaaPoista
  2. Se oli yllätys, että sampi oli kotimaista, eikä mistään Aasiasta rahdattu (tai no, mistä sen tietää, vaikka kotimaankin kalat nykyään vietäisiin Thaimaahan perattaviksi...). Pari kertaa ollaan sampea marketin kalatiskillä ihailtu, ja nyt oli hyvä sauma sitä ostaa, kun oli iso porukka syömässä.

    VastaaPoista
  3. Ompas kiva tietää! Täytyykin kysellä Nummelan torin kalakauppiaalta olisiko sitä mahdollista saada häneltäkin. Onko savustukseen saatavilla ohjeita? Minkä hintaista sampi palttiarallaa oli?

    VastaaPoista
  4. Hyvä tuo juhlavinkkisi, Merituuli! Tärkeää varsinkin, jos ja kun on vähän useampaa tarjottavaa.

    Taisi olla juttua, että sampi olisi maksanut kolmisenkymppiä kilolta. Samaa hintaa siis, kuin muutkin kotimaiset arvokalat, eli aika tyyristä. Toisaalta sampi on kyllä näyttävää tarjottavaa.

    VastaaPoista
  5. Sampi sopii joukkoruokintaan myös (lähes) ruodottomuutensa vuoksi. Sitä oli helppo nautiskella seurassa. Ei tarvitse olla kädet suussa kaivamassa ruotoja. Mukava maku myös ja tekstuuri, vaikkakin naamaltaan kuin minikokoinen tappajahai.

    VastaaPoista
  6. Tosiaan, ruodottomuus oli mukava yllätys, vaikkakin oman suvun kesken sitä kyllä kehtaa suutansa kaivella.
    Sampi oli Saimaasta kotoisin; varmaankin joku niitä siellä kasvattelee.
    Sen verran iso vonkale oli kyseessä, että annettiin sen olla suolaantumassa 7 h ja savustumassa reilun tunnin, ja leppälastujakin laitettiin pönttöön hiukka reilummin kuin normaalisti. Pitkästä savustusajasta huolimatta sampi pysyi mehevänä, tosin meidän savustimesta ei taida kuivakkaa kalaa ikinä tullakaan.

    VastaaPoista
  7. Suola oli tuossa kyllä hyvin kohdillaan ja ruotojensa puoleen sampi oli aika lapsiystävällinen syötävä. Vähän helpompi kuin vaikka hauki.

    VastaaPoista