maanantai 15. marraskuuta 2010

Kyyhkyjä isänpäivänä


Isänpäivänä meillä nautittiin appiukoltani saamiamme pohjalaisia kyyhkyjä, perunapalsternakkapyrettä, granaattiomena-karpalokastiketta ja karamellisoituja sipuleja.

Aloitin ruoan jo perjantaina sulattamalla kyyhkyt ja maustamalla ne lauantaina suolalla, pippurilla ja tuoreella timjamilla. Sunnuntaina linnut saivat paistopinnan valurautapannulla ja jatkoivat kypsymistä savipadassa viinitilkan kera. Kyyhkyt olivat 175-asteisessa uunissa kolmisen varttia.

Kyyhkyjä oli hieno syödä jo pelkästään siksi, että niitä saa niin harvoin. Maku oli erinomainen - yllättävän riistamainen ja metsäinen. Siitä löysi sekä maksan että sienten aromeja. Rakenteeltaan liha muistutti tiheäsyistä kanaa; maultaan ei yhtään. Kuin todisteena ruoan alkuperästä linnuista löytyi yksi hauli, joka oli päivänsankarille kuin manteli joulupuurossa. Kuvassa näkyy myös kivasti kyyhkyn noutaneen koiran pieni kulmahampaan jälki.

Valmistin kastikkeen yhdistämällä kattilassa yhden granaattiomenan siemenet ja puolisen desiä karpaloita. Nuijin marjat perunanuijalla ja paseerasin tiheän siivilän läpi. Kiehuttelin mehua hiljakseen, kunnes suurin osa nesteestä oli haihtunut ja mehu muuttunut paksuksi. Maustoin kastikkeen aavistuksella suolaa ja mustapippuria ja vatkasin joukkoon nokareen voita.

Ohje karamellisoiduille sipuleille löytyi täältä.


Viinivalintani ruoalle oli hiukan tavallisuudesta poikkeava: sveitsiläinen pinot noir. Kun maassa, joka ei todellakaan ole perinteinen viinimaa, valmistetaan viiniä tunnetusti vaikeasta rypäleestä, eivät odotukset olleet kovin korkealla.

Eivätkä ne ylittyneet. Periaatteessa ajatukseni riittävän kevyestä viinistä, joka ei peittäisi kyyhkyn hienoa makua, toteutui. Hiukan voimakkaampaa viiniä ruoka olisi kyllä kaivannut.
 

Isänpäivälahja oli huolella valittu ja joka luvussa oli mukana myös "to do with kids"-osio. Mielessä on selvästikin ollut se hiukan suurempi keittiöpuutarha, joka jossakin tulevaisuudessa odottaa. Toivottavasti jo pian.

7 kommenttia:

  1. Ompa teillä ollut upea isänpäiväateria! Kyyhkyä olen maistanut vain pari kertaa - kerran Siljan ala cartessa suuren pettymyksen kera ja toisen kerran (Jukan lautaselta) Lontoossa ison WAUn kera. Hienoa kun se on vielä apppiukolta saatu! Lahjasta kuulemme varmaan vielä?

    VastaaPoista
  2. Olisi tosiaan hienoa päästä valmistamaan ja syömään kyyhkyä!

    VastaaPoista
  3. Merituuli: laivaruoissa on aina riskinsa! Joskus tuollaiset erikoisemmat paikat voivat yllättää: parasta pizzaa Suomessa olen saanut Naantalin kylpylässä. Kirjasta varmaan kuullaan vielä.

    Nanna: kyyhkyjä taitaa saada lähinnä metsästäviltä tutuilta, jolleivät kaikkia syö itse. Helsingissä riistaa saa parhaiten Kirsti Markkaselta Wanhasta Kauppahallista.

    VastaaPoista
  4. Voi vitsi, että teillä on hyvännäköisiä lihoja! Olen ruokaohjelmista nähnyt kyyhkysen lihasta ruokien tekemistä ja miettinyt, mistä niiden lihaa voisi ostaa ja kokeilla kotona… Vinkki, mistä saa kyyhkyistä tuli jo. Taas yksi ohje jonossa odottamassa tekemistä.

    VastaaPoista
  5. Voisula: Jos kyyhkyä saat niin kannattaa kyllä kokeilla. Hyvää vaihtelua tavallisille lihoille.

    VastaaPoista
  6. kyyhkyt kuulostaa kyllä tosi herkullisilta. Kiitos! Mutta Jaakko, etkö kuunnellut mun julistuksia sveitsiläisistä punaviineistä!!
    Janne

    VastaaPoista
  7. Jostain syystä mä olen missannut sun luennot sveitsiläisistä viineistä! Arvatenkin sulla on niistä vankka mielipide, mutta millainen?

    VastaaPoista