Näytetään tekstit, joissa on tunniste paprika. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paprika. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Paprikakeittoa ja fenkolia


Idis keittoon tuli Hoshitossa, jossa nautiskelimme hiihtolomalla harvinaisen kahdenkeskisen illallisen. Harmittavasti viiden ruokalajin menun ensimmäisten ruokien asettamat odotukset eivät loppua kohden aivan täyttyneet.

Ohjeessa käyttämäni poltettu purjo on varsin monikäyttöinen lisä tuomaan melkein mihin tahansa annokseen (missä siis kaivataan) maanläheisiä makuja - hyvänä vastapainona hapoille. Poltettua purjoa voi tehdä helposti itse leikkaamalla purjon vihreät osat pellille ja paistamalla ne uunissa 250 asteessa mustiksi ja jauhamalla jäähtyneet purjot morttelissa jauheeksi.


2 punaista (suippo)paprikaa
2 pientä punasipulia
2 valkosipulinkynsi
1/3 tl savustetttua paprikajauhetta
vettä
puolikas fenkoli
kevätsipulia
korianterin siemeniä
sitruunamehua
suolaa ja oliiviöljä
poltettua purjoa

Pese ja halkaise paprikat. Kuori sipulit ja laita lohkoina paprikoiden kanssa vuokaan. Lorauta päälle oliiviöljyä ja hiukan suolaa ja paahda 225 asteisessa uunissa grillivastuksen alla noin vartti tai kunnes reunat alkaavat kärventyä.

Kumoa kasvikset blenderiin. Huuhdo vuoka kupillisella vettä ja kaada mukaan. Lisää paprikajauhe ja soseuta keitto (eikä sen tarvitse olla mitään silkkistä kunhan vaan ainekset menevät sopivasti rikki). Kaada keitto kattilaan, tarkista suola ja pidä liedellä kuumana.

Viipaloi fenkoli ohueksi mandoliinilla tai veitsellä. Yhdistä mukaan leikattu kevätsipuli ja hiukan korianterin siemeniä. Mausta maun mukaan suolalla, oliiviöljyllä ja reilusti sitruunamehulla.

Kokoa keitto lautaselle yhdistämällä paprika-sipuliliemi ja fenkolit. Viimeistele poltetulla purjolla.


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Säilötyt vihreät paprikat


Noin kahdestakymmenestä paprikasta pari ehti kypsyä kasvihuoneessa, puolenkymmentä punertui sisällä ja loput sinnittelivät vihreinä loppuun saakka ennen kuin alkoivat nuutua. Valmistin osasta paprikoista säilykettä hiukan samaan tapaan kun säilöin viime syksynä kurkkuja.

Jo parin päivän tekeytymisen jälkeisellä testimaistelulla voi sanoa, että ohje toimii. Vähän raakaa. mutta hyvää on tulossa.


800 g (vihreitä) paprikoita
250 g sipulia
1 iso valkosipulinkynsi
1,5 l vettä

200 g etikkaa
75 g vettä
100 g sokeria
1 rkl sinapinsiemeniä
1 rkl korianterinsiemeniä
pari laakerinlehteä
15 g suolaa


Pese ja halkaise paprikat. Poista siemenet ja valkoinen sisus. Leikkaa paprikat ohuiksi suikaleiksi. Kuori ja pilko sipulit ja valkosipulit hienoksi. Laita paprikat ja sipulit suureen kulhoon.

Kiehauta vesi ja kaada paprikoiden ja sipuleiden päälle. Jätä kymmeneksi minuutiksi oleentumaan ja siivilöi.

Laita tällä välin kaikki liemen ainekset kattilaan ja kiehauta.

Lusikoi paprikat ja sipulit desinfioituihin lasipurkkeihin ja kaada liemi mausteineen päälle. Jäähdytä nopeasti ja anna tekeytyä vähintään pari viikkoa.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Unkarilainen gulassi


Lapsemme ovat löytäneet keittokirjahyllystä uuden suosikkinsa: Tim Wilsonin ja Fran Warden kirjoittama Ginger Pig Meat Book toimii hyvin myös lasten kuvakirjana. Brittiläisten karjankasvattajien kirjan ensimmäisessä puoliskossa kerrotaan muun muassa lihan kasvattamisesta, rotujen eroista, leikkaamisesta, riiputtamisesta ja lihan valitsemisesta. Tämän osion kuvat elävistä eläimistä ovat erityisesti tyttöjemme mieleen.

Toinen osa on jaettu kuukausittain resepteihin ja kuvien eläimet ovat jo lautasella (ei niin kiinnostavaa). Vaikka en ikinä halua ruikuttaa Suomen kasvukauden lyhyydestä (koska on lopulta ihan oma valinta missä asuu), niin hiukan kaihertaa se, että ohje Pork fillet with new season rhubarb löytyy kirjasta helmikuun kohdalta. Ainakaan meillä ei ole odotettavissa raparperia vielä neljän viikon kuluttua. Alla sen sijaan ihan ehta talviruoka.


1 kg naudan rintaa tai etuselkää
2 rkl oliiviöljyä
2 sipulia
2 isoa valkosipulinkynttä
2 tl savustettua paprikajauhetta
1/2 tl kuivattu chiliä
2 tl jeeraa

suolaa ja mustapippuria
1 tölkki säilöttyjä kirsikkatomaatteja
1 tölkki tomaattimurskaa
1 iso purkki grillattuja paprikoita tai 3-4 paprikaa grillattuna ja kuorittuna
bulgarian jugurttia

tuoretta basilikaa

Kuutio liha ja ruskista oliiviöljyssä padassa. Lisää pilkotut sipulit ja valkosipulit ja paista pari minuuttia. Laita joukkoon mausteet ja jatka kypsennystä hetki. Lisää tomaatit ja tomaattimurska sekä tarvittaessa vettä, kunnes lihat ovat juuri ja juuri peittyneet. Kiehauta ja siirrä pata 160 asteiseen uuniin kolmeksi tunniksi. Tarkista pariin kertaan kypsennyksen aikana nesteen määrä: lisää vettä tai poista kansi tarpeen mukaan. Tavoitteena on pata, ei keitto.

Valuta paprikat ja revi pitkiksi siivuiksi. Lisää paprikat pataan ja kypsennä vielä vartti uunissa. Tarjoa perunan tai riisin kanssa jugurtilla ja basilikalla ryyditettynä.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Grillatut paprikat


Ihan vaan muistutuksena (itselle), että grillatut paprikat ovat ehkä parasta mitä grillissä voi kasviksista tehdä. Ja vaikka niitä voi ostaa monenlaisissa purkeissa kaupasta valmiina, on itse grillatut aika toinen juttu.

Grillauksessa paprikoille käy vähän samanlainen transformaatio kuin sitruunoille säilöämisessä. Sekä maku että rakenne muuttuvat niin toisenlaiseksi, että alkuperäistä ainesta ei lähestulkoon tunnista. Paprikan hapokkuus ja rapsakkuus muuttuvat makeudeksi ja öljymäisyydeksi.

Kevään aikana on tullut tehtyä näitä jo useamman kerran eri paprikoiden välillä on maussa ollut yllätävän suuria eroja. Tietenkään en muista mistä ne parhaat olivat...


tavallisia- tai suippopaprikoita
oliiviöljyä
suolaa
kevätsipulia


Sivele paprikat oliiviöljyllä. Grillaa suoralla lämmöllä kohtalaisen kuumassa välillä käännelle, kunnes kuori on kunnolla mustunut. Siirrä paprikat kannelliseen rasiaan ja anna jäähtyä hetki. Poista kannat ja revi kuoret pois. Suikaloi paprikat ohuiksi siivuiksi, asettele lautaselle ja koristele kevätsipulilla.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Espanjalaisia sinisimpukoita


Vuosi vaihtui lumettomasti, mutta leppoisasti. Yksi vieras ja yksi koira kävi avantouimassa lammessa ja muut kannustivat rannalla. Kaikki söivät hyvin ja ihailivat ilmaiseksi naapurin raketteja aitiopaikalta. Alkupalana nautittiin espanjalaishenkisiä sinisimpukoita, jotka olivat todella raikkaan ja tuoreen makuisia.


1 kg sinisimpukoita
1 pieni punainen paprika

1 pieni keltainen paprika
1 iso valkosipulinkynsi
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 dl sherryviinietikkaa
1 dl kuohuviiniä (cavaa)
2 vartta kevätsipulia


Pese simpukat juoksevan veden alla ja poista mahdolliset "parrat". Heitä pois kuolleet simpukat, eli ne jotka eivät sulkeudu kopautettaessa.

Pilko paprikat ja valkosipuli ohuiksi suikaleiksi.

Kuumenna oliiviöljy isossa kasarissa erittäin kuumaksi. Paista paprikoita ja valkosipuleita hetki ja lisää simpukat. Kaada joukkoon etikka ja viini (jotka kiehahtavat heti) ja sulje kansi. Anna simpukoiden höyrystyä kannen alla viitisen minuuttia.

Silppua päälle kevätsipuli ja tarjoa vaalean leivän kera, jolla voi mopata simpukoiden lientä. Ja jätä syömättä avautumattomat yksilöt.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Ranskalaista kanaa espanjalaisittain


Periaatteessa olisin halunnut tehdä umpiranskalaista kukkoa viinissä coq au vin, mutta kun perheen toisella aikuisella on ruokavamma pekonia ja toisella herkkusieniä kohtaan niin oli parempi tehdä jotain muuta. Ranskalainen luomukana päätyi lopulta espanjalaishenkiseen pataan, jossa pekoni korvaantui chorizolla ja herkkusienet paprikoilla.

Kokonaisen kanan ostossa on hyvänä puolena, että rippeistä saa helposti keitettyä lientä. Varmasti ilman lisäaineita ja aromeja.


kokonainen kana kahdeksaan palaan leikattuna
suolaa ja mustapippuria
vehnäjauhoja

oliiviöljyä
chorizo-makkara

pari valkosipulinkynttä
pari punasipulia
punainen ja keltainen paprika
3 dl punaviiniä
oksa tuoretta rosmariinia

nippu silolehtipersiljaa
kourallinen kalamata-oliiveja
sitruuna

Mausta kanat suolalla ja pippurilla ja leivitä vehnäjauholla. Paista kanoja paistinpannulla oliiviöljyssä kunnes pinta saa väriä. Siirrä kanat pataan.

Pilko chorizo kuutioiksi ja paista samalla pannulla pari minuuttia. Lisää joukkoon pilkotut sipulit, valkosipulit ja paprikat. Paista kasviksia hetki kovalla lämmöllä ja kaada päälle viini.

Kumoa kasvikset ja viini pataan kanojen joukkoon. Lisää mukaan yrtit. Hauduta pienellä liekillä puolisen tuntia, kunnes kanat ovat kypsiä.

Sekoita oliivit joukkoon ja hauduta vielä hetki. Raasta päälle sitruunankuorta.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Grillikauden avajaiset eli entrecote ja romesco

Olemme useasti grillanneet jo helmikuussa, mutta tänä vuonna kausi avautui hiukan myöhässä vasta viime viikonloppuna. Tänäkin keväänä kävin painia itseni kanssa siitä, hankinko kaasugrillin vanhan pallogrillin tilalle.

Kahden viimeisen kesän aikana olen menettänyt usean kerran hermot siihen, kun grilli ei käyttäydy toivomallani tavalla: joko se ei lämpene riittävästi tai lämpö hiipuu kesken kaiken. Useamman kerran jouduin jatkamaan kypsennystä uunissa, kun pöntöstä loppui hönkä.

Grillasin onnistuneesti monta vuotta, kunnes käyttämieni brikettien koostumusta jostain syystä muutettiin. En koskaan oikein oppinut käyttämään näitä uusia saati muun merkkisiä brikettejä. Muistutuksena epäonnistumisista löysin haravoidessa pensasaidan juurelta ruostuneet grillipihdit, jotka olivat kiukun puuskassa lentäneet sinne viime syksynä.


Tästäkin huolimatta päätin sinnitellä tulevan kauden vanhalla pallogrillillä. Kenties kyse on peräänantamattomuudesta, koska helppokäyttöisen ja toimintavarman kaasugrillin ostaminen tuntuisi nyt luovuttamiselta. Ja toisaalta sattumanvaraisuus ja ennalta-arvamattomuus kuuluvat grillaamiseen ja ovat osa sen viehätystä. Kaasugrilli on kuin moottorivene ja pallogrilli kuin purjevene.

Ensimmäisenä grillissä tirisi entrecote, jonka oheen tein romesco-tyyppisen tahnan. Aineksina käytin kuivattuja espanjalaisia paprikoita liotettuna, manteleita, kuivahtanutta vaaleaa leipää, valkosipulia ja silolehtipersilaa. Ajoin ainekset tehosekoittimessa hienoksi ja sekoitin mukaan oliiviöljyä, kunnes tahna notkistui sopivaksi. Lopuksi lisäsin suolan, jota sai laittaa melko paljon.

Hyvä ja sopivan yksinkertainen aloitus grillikaudelle.

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Kazakstanilainen lammaspata ja spelttilisuke

Vietimme lauantaina aikuistenkeskistä päivää ja päädyimme taas kerran Juureen syömään. Mennessä poikkesimme myös useammassakin blogissa huomiota saaneeseen Juuren Puotiin.

Vaikka valikoima ja koko kauppa näytti vielä hakevan muotoaan, oli vastaanotto mukavan ystävällinen ja välitön. Mukaan tarttui spelttijauhoja, selleriä ja sitruunalla maustettua kasvisöljyä. Lihatiskistä ostin kokeeksi pari Roslundin tekemää merquez-raakamakkaraa. Katsotaan, miten ne pärjäävät itsetehdyille.

Ravintolan ruoat eivät tälläkään kertaa pettäneet. Taas keskustelimme siitä, kuinka valtavan hyvää ruokaa suomalaisista aineksista voi tehdä. Syömämme sapakset ja pääruoat olivat paras kokonaisuus, jonka olemme ravintolassa vähään aikaan syöneet.

Oman pääruokani osana ollut spelttilisuke oli niin mahtava, että palasimme ravintolasta kaupan puolelle ohjetta kysymään. Ohje saatiinkin samoin kuin suurin osa aineksista: spelttihelmiä, tomaattijauhetta ja toholampilaista mustaleimaemmentalia.

Jo aiemmin olin suunnitellut tekeväni Kazakstanilaista lammaspataa, jonka ohjeen bongasin jokin aika sitten. Spelttilisuke syntyi keittämällä helmet kypsäksi siideri-vesi-suolaseoksessa. Kypsien splettien joukkoon sekoitin kermaa ja kukkuraisen teelusikallisen kuivattua tomaattijauhetta sekä lopuksi emmentalraastetta. Lopputulos oli koostumukseltaan risottomainen, ja spelttihelmet muistuttivat paljolti ohrasuurimoita.

Juuren Puodista saatu resepti oli tietenkin vain suuntaa antava, joten lisuke ei ollut ihan ravintolassa syödyn kopio. Silti sekä speltit että pata maistuivat hyvin sekä
aikuisille että puolitoistavuotiaalle.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Vihreä kanacurry

Tässä taas ruoka, joka on täydellisen hyvää, mutta varmaan aivan yhtä epäautenttista.

Intiassa en ole ikinä käynyt, joten currykokemukseni perustuvat lähinnä Helsingin ja Lontoon ravintoloihin. Hassua, että Lontoota ajatellessani ensimmäisenä mieleen tuleva tuoksu on juuri curry. Kaupungissa kun on intialaisia ravintoloita varmaan yhtä paljon kuin Delhissä.

Ohjeeni ei ole suoraan mistään kirjasta, vaan ihan omassa koekeittiössäni kehitetty. Maun mukaan olen toisinaan lisännyt myös tuoretta chiliä ja raastettua inkivääriä. Toimii myös ilman.


maapähkinäöljyä
mustia sinapinsiemeniä
pari rkl vihreää currytahnaa (AROY-D Green Curry Paste)
kanaa
pari sipulia
pari tomaattia
vajaa purkki kookosmaitoa
pari kolme
desiä kanalientä
pieni paprika
pieni kourallinen vihreitä papuja


basmatiriisiä
limeä
tuoretta korianteria

Kuumenna öljy padassa ja paista sinapinsiemeniä, kunnes ne alkavat poukkoilemaan. Lisää currytahna ja anna sen kuumentua. Ruskista kanoja sinapinsiementen ja curryn kanssa.

Kuori sipulit, lohko ne neljään osaan ja aja tehosekoittimessa hienoksi. Tee tomaateille samoin (paitsi ettei niitä tarvitse kuoria). Sekoita sipulisilppu ja tomaattimurska pataan. Lisää kookosmaito ja kanalientä sen verran, että nesteen määrä tuntuu sopivalta. Sopivaan määrään vaikuttaa paitsi se mistä tykkää, myös se, paljonko tomaateista sattuu nestettä tulemaan.

Kiehauta curry ja lisää pilkottu paprika ja pavut. Anna porista hiljakseen, kunnes kaikki ainekset ovat kypsiä.

Curry on sekä mausteinen että myös melko raskas, varsinkin jos kookosmaitoa on annostellut runsaalla kädellä. Lime harmonisoi hapokkuudellaan makupaletin täydellisesti, joten puristan itse limeä suoraan lautaselle annoksen päälle.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Habanerohillo

Käydessäni jokin aika sitten entisessä lähikaupassani Mankkaalla tulin ostaneeksi irtomyynnistä yhden habanero-chilin.

Ostohetkellä minulla ei ollut mitään käsitystä, missä tuota käyttäisin tai missä sitä edes voisi käyttää. Käsitykseni mukaan habanero on yksi voimakkaimmista myynnissä olevista chileistä, joten peruscurryyn sitä tuskin kannattaisi laittaa. Parinkympin kilohinta ja kolmenkymmenen sentin kappalehinta eivät kuitenkaan estäneet impulsiivista ostopäätöstä.

Habanero, tai oikeastaan osa siitä, päätyi lopulta hilloon. Pilkoin chilin hyvin pieneksi, ja tietenkin sitä oli pakko maistaa myös sellaisenaan. Ero tavallisiin marketti-chileihin oli mieletön. Nuppineulan pään kokoinen pala sai suuhun uskomattoman poltteen. Mausta ei voi sanoa yhtään mitään, koska suussa tuntui vain polttava kipu.

Vaikka pienestä habanerosta tuli käytettyä hilloon vain neljännes, toivon, että sokeri ja säilöntä edes hiukan pyöristävät ja pehmentävät makua. Purkkeihin mennessä hillo oli nimittäin melko ytyä.

Kuriositeettina täytyy mainita, että Kirkkonummella kasvatetaan ja myydään vielä tulisempaa lajiketta, jonka nimeä en saa päähäni (naga jotakin - kertokoon ken muistaa). Vaikka kannatankin lähiruokaa, jäävät ne luultavasti kaupan hyllyyn.

tölkki kuorittuja tomaatteja
punasipuli
paprika
pari valkosipulin kynttä
1/4 habanero
1/2 dl punaviinietikkaa
100 g hillosokeria

Kumoa tomaatit liemineen kasariin. Lisää punasipuli, paprika, valkosipulit ja habanero hyvin pieneksi hienonnettuna ja hauduta puolisen tuntia tai kunnes seos on paksua ja sakeaa. Hienonna seosta vielä hiukan perunanuijalla.

Lisää punaviinietikka ja hillosokeria maun mukaan. Kaadoin itse nuo suoraan pullosta ja purkista, joten tarkkoja määriä on taas vaikea sanoa. Ja luonnollisesti chiliä voi käyttää niin paljon kuin luulee suun sietävän.

Säilö desinfioituihin lasipurkkeihin.

tiistai 15. syyskuuta 2009

Artisokkapaprikapaella

Tarkoituksena oli tehdä paellaa taas pallogrillillä, mutta sää ei oikein suosinut ulkokokkausta, joten päädyin lieden ääreen ison kasarin kanssa.

Käytin ruoassa Lontoon-matkalla ostamiani kuivattuja espanjalaisia paprikoita. Paprikat olivat kuivattu kokonaisena, mutta olivat kuitenkin hiukan pehmeitä ja joustavia.

Poistin siemenet, revin paprikan paloiksi ja laitoin kiehuvaan veteen pehmenemään joksikin aikaa ennen ruokaan lisäämistä. Paprikat olivat varsin miedon makuisia (samanlaisia kuivattuja paprikoita myydään myös tulisina, eikä minulla ostaessa ollut tietoa, mitä olin hankkimassa) ja voisivat toimia hyvin vaikkapa tomattisessa kalakeitossa.

Liemenä käytin jokin aika sitten itse tekemääni kanalientä, joka syntyi melkein vahingossa. Olin ostanut kanan rintaleikkeitä, joista jostain syystä päätin tehdä fileitä tai paloja. Jäljelle jääneet luut keitin kasvisten kanssa kattilassa liemeksi ja pakastin sopivana vajaan litran kerta-annoksena.

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Uunitomaatti

Vaikka tomaattien sesonki pitäisi olla käsillä, olivat kaupan tomaatit silti kurjan kovia ja omenanmakuisia. Eipä oikein tehnyt mieli raakana syödä. Paahtamalla niihin sai onneksi vähän makua, ja kyllähän ne siinä vähitellen myös pehmenivät. Vuoan pohjalle jäi melkoisesti lientä, johon on hyvä dipata leipää.

tomaatteja
kirsikkatomaatteja
pari punasipulia
suippopaprika
timjamia
rosmariinia
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Laita vuoka uuniin ja lämmitä uuni 225 asteeseen. Lohko tomaatit ja puolita kirsikkatomaatit. Pilko paprika ja punasipulit. Valuta kuuman vuoan pohjalle reilusti oliiviöljyä, kumoa kasvikset vuokaan ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää mukaan timjamia ja rosmariinia ja sekoita. Paista uunissa vartin verran kunnes näyttää hyvältä.

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Leftover -salaatti

Toinen ruokaisa salaatti syntyi ihan siitä mitä jääkaapista löytyi: jäävuorisalaattia, fetaa, paahdettua paprikaa, oliiveja, tuoretta tomaattia. Lisäksi tein krutonkeja pari päivää vanhasta vuokaleivästä voissa paistamalla.

Päälle riivin vielä kaapista viimeiset kuivatut mintut ja oreganot. Vaikka molempia tietysti saa jo tuoreenakin, toimivat ne kuivattuina tässä tosi hyvin. Useimmat muut yrtit eivät kuivattuna juuri maistukaan miltään.

Kastikkeen tein oliiviöljystä, karkeasta sinapista, sherryviinietikasta ja hunajasta.

lauantai 28. helmikuuta 2009

Grillattu kirjolohi ja paahdettu-paprikasalaatti

Upea sää pakotti taas valmistamaan ruokaa ulkosalla. Lähikaupan rajallisen valikoiman (ja myös monien tuoreiden kalojen pilvissä olevien hintojen) takia mukaan tarttui vaihteeksi perinteistä kirjolohta.

Kalan marinadiin vaivasin huhmareessa valkosipulia, suolaa, savustettua paprikajauhetta, sitruunaa, timjamia ja oliiviöljyä. File maustui tunnin verran sillä aikaa kun grilli kuumeni ja paahdoin paprikat mustiksi.

Salaattiin paprikoiden lisäksi laitoin pari vartta selleriä, paahdettuja kurpitsansiemeniä ja tietysti muutaman mintunlehden revittynä. Kastike syntyi oliiviöljystä ja Pommeryn maalaissinapista (siis aivan eri asia kuin Dijon, kuten jouduin vaimollenikin selittämään) sekä paprikoiden mehuista, jotka valuivat ulos paahtamisen jälkeen.

Sen verran kevät oli vielä alussa että ruoka tuli kuitenkin syötyä sisällä...