maanantai 18. helmikuuta 2013

Itse tehtyä pekonia, osa 2




Jokin aika sitten kirjoitin, että näin talvikeleillä kylmäsavustus onnistuisi kesää helpommin, kun ulkolämpötila on pakkasella. Periaatteessa näin tietysti onkin. Kun kylmäsavustuksessa lämpö pitäisi pitää alle 40 asteessa tai mielellään lähellä pariakymmentä on hyvä, että savustimen ulkopuolella on kylmä.

Kylmästä huolimatta tai juuri sen takia savustus ei kuitenkaan mennyt aivan putkeen. Jostakin syystä savustuspuruja oli edelliskertaa vaikeampia saada kunnolla kytemään ja tuottamaan savua. Pidin foliolla peitettyä purulaatikkoa samalla tavoin kaasugrillissa polttimon päällä ja polttimossa välillä pientä liekkiä. Nollakelistä huolimatta grillissä uhkasi lämpö nousta yli sallittujen rajojen, jonka takia kantta piti availla ja tuulettaa. Kuuden tunnin pelaamisen jälkeen totesin lihojen saavan olla sopivasti savustuneita ja kuivuneita. Ja piti lähteä suihkun kautta syömään.

Sunnuntaina aamiaisella maistellessa pekoni sai hyväksyviä nyökkäilyjä. Suola meni omasta mielestä vähän överiksi: kaksi vuorokautta suolavedessä (mustapippurin ja laakerinlehden kanssa) edellisen ohjeen mukaan on juuri sopiva. Lämpötilan ja savun kanssa säätäminen jäi sen verran kaivertamaan, että oli illalla pakko selailla googlea ja youtubea asiasta. Aika nopeasti löysin hyvin yksinkertaisen ja hyvin edullisen keinon kylmäsavustukseen. Ensiviikonloppuna tullee pekonisarjasta osa 3.

12 kommenttia:

  1. mä tässä taas odottelen kevättä ja oman villisian teurastusta jotta pääsen asiaan, villisian pekonin sun nuiden villisikaherkkujen kimppuun sekä kylmä että lämminsavustuksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman villisian pekoni! No huh! Tuohon on vielä hiukan itselläni matkaa.
      Onko muuten se kylmäsavugeneraattori, jota mainitsit käytäväsi jokin tällainen http://www.motonet.fi/motonet/tuotteet/541038/0

      Poista
  2. Kiitos, oli mahtavan mehevää pekonia, jossa just sopivasti savua ja pläskiä. Parempi puoliskokin oli innoissaan tuliaispekonista, ja hyvä kun ehdin takin saada päältä pois, kun oltiin jo riipimässä siivuja ja maistamassa niitä ihan sellaisinaan. Hyvää :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että maistui! Jaoin suurimman osan tuosta tekemästäni pois, jotta pääsee kokeilemaan taas pian uutta.

      Joko M innostui tekemään omaa?

      Poista
  3. Minulla ei kyllä pinna taitaisi riittää ihan noi pitkään yritykseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vastahan tämä oli toinen yritys, ja nyt alan vasta vähän oppimaan. Ja Amazonista on tulossa pari oppikirjaa...

      Poista
  4. Mä olen tehnyt muutaman kerran myös pekonia, hieman eri metodilla vaikka pääpiirteittäin onkin sama prosessi. Suolan määrä oli huomattavasti pienempi ja suolausaika paljon pidempi, 5 vuorokautta. Ja sokeria olen laittanut aina jonkin verran mukaan. Näistä mun pekoneista on tullut miedomman suolaisia kuin kaupasta ostetut mutta silti ihan makoisia. Bradleyn savustin on tässä(kin) aivan ehdoton peli...

    http://vastahanka.fi/?p=227

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt, kun olen asiaa vähän tutkinut, niin sokeria onkin laitettu kaikissa löytämissäni ohjeissa. Tsekkailin netistä tuosta Bradleysta. Vaikuttaa melkoisen pro-laitteelta :)

      Hieno blogi muuten sulla!

      Poista
  5. Aamu alkoi perisuomalaisesti ruisleivällä ja tuhdilla kiivulla pekonia. Nam! Ja joo, meillä puhutaan yllättävän paljon kylmäsavustuksesta nykyään - mistähän johtuu ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvältä kuulostaa! Nytpä tiedetään mistä pääsiäisenä puhutaan.

      Poista
  6. Oli kyllä HY-VÄÄ! Suurkiitos! Laitettiin eilen leivinuunissa paistettuun pizzaan kantarellien ja paistettujen sipulien kaveriksi. Maistui hurjan hyvälle!

    Samaa mieltä oltiin pelkälteen maistettuna, että aika suolaista oli. Mutta savuisuus juuri passelia ja läskisyys loistokas. Koska saa lisää :)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla! Tänään kävin juuri ostamassa Roslundilta palan ja lauantai on savustuspäivä ;)

      Poista