Ei sieniä vaan kurpitsaa ja grillattuja kasviksia

Taas tähän aikaan vuodesta mielen valtaa lievän melankolinen ulkopuolisuuden tunne, kun kaikki paikat täyttyvät sienisaalispäivityksistä, sieniohjeista, sienikuvista ja arvuuttelusta siitä "mikähän tämä sieni on ja onkohan se kahden vai kolmen tähden/ristin sieni". Kaikesta tästä olen ulkopuolinen, koska en vuosittaisesta yrittämisestä huolimatta opi pitämään sienien mausta.

Ja minä tahtoisin tykätä sienistä! Jo pelkästään sen takia, että näin maalla tuntuu pahalta, että ilmaista ja arvostettua ruokaa kasvaa kirjaimellisesti nurkan takana eikä sitä tule käytettyä. Toisekseen haluaisin tykätä niistä saadakseni keittiöön kolmannen ainesryhmän lihan ja kasvisten lisäksi. Kaikkihan muistavat biologian tunnilta, että sieni ei ole kasvi. Ja onhan se vähän noloa olla ruokavammainen, joka kylään tullessa rajoittaa isäntien luovuutta.

Ja niin vahvassa on makujen mielleyhtymät, että jo voissa kuullotetun sipulin ja kerman yhdistelmä maistuu suussa lähes samalta kuin sienikastike. Tai oikeastaan saman torjuvan reaktion saa aikaan jo pelkkä sipulin ja kerman tuoksu.  Sikäli tämäkin - sinänsä täysin onnistunut - ruoka meni itseltäni hiukan nieleskelyn puolelle.


3 tuoretta punajuurta

¼ parsakaalinpää paloiteltuna

1 lime

1 valkosipulin kynsi

oliiviöljyä

suolaa

1 pieni kiinteämaltoinen kurpitsa

1 pieni sipuli

1 valkosipulin kynsi

1-2 dl kermaa

suolaa ja valkopippuria

tuoretta timjamia
parmesaania tai vanhaa cheddaria

Harjaa punajuuret puhtaiksi ja leikkaa jokainen neljään lohkoon. Leikkaa puolikas lime ohuiksi siivuiksi. Levitä foliolle reilusti öljyä ja levitä päälle punajuuret, parsakaalit, limet ja ohueksi viipaloidut valkosipulit. Mausta suolalla ja purista päälle toisen limen puolikkaan mehu.

Käännä folio ainesten päälle kanneksi ja taittele sivut jotta saat tiiviin paketin. Grillaa kohtalaisen kuumassa grillissä noin 20 minuuttia.

Kuori kurpitsa ja poista siemenet lusikalla kaapimalla. Leikkaa kurpitsa pieniksi noin 5x5 mm kuutioiksi. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipuleita öljyssä kasarissa kunnes ne pehmenevät. Nosta lämpöä ja lisää kurpitsat. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Paista hetki, lisää tilkka valkoviiniä ja anna haihtua. Hauduta kurpitsaa miedolla lämmöllä ja lisää kermaa vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Eli vähän kuin tekisit risottoa. Viimeistele timjamilla ja juustolla.

Foliojuureksia ja nieriää

Kesälomafiiliksiä parin viikon takaa: perunoita ja punajuuria foliossa sekä grillattua nieriää tillillä ja fenkolinsiemenillä. Sääennuste näyttää ikävästi entistä epävakaisempaa, joten leppoisimmat grillaukset taitaa olla jo takana.

Kuvan grillilämpömittarin idean olen napannut Siskot kokkaa -blogista. Digitaalisen paistolämpömittarin anturi työnnetään viinipullonkorkin läpi, ja korkki kiinni grillin kanteen. Loistava keksintö!

Pannusiikaa rakuunalla, uusia perunoita ja punajuuria

Lähikaupan kalatiskiltä löytyi pieniä, hieman alle parin sadan gramman siikoja. Myyntinimeltään ne olivat pannusiikoja, mutta sen tarkemmin en kalojen alkuperää tullut kysyneeksi. Liekö vain tavallista pienempiä kasvatettuja siikoja? Joka tapauksessa ne olivat varsin sopivan kokoisia yhden hengen kaloja, ja nimensä mukaisesti tein ne pannulla.

Suolasin kalat muutama tunti ennen valmistusta ja rouhin mausteeksi vähän valkopippuria. Ennen paistoa täytin kalojen vatsat rakuunalla. Paistoin kalat valurautapannulla öljyssä ja voissa ja lisäsin paiston puolivälissä vielä lisää rakuunaa pannulle. Siiat saivat pintaan kauniin kultaisen värin ja nahka paistui kivan rapeaksi.

Lisukkeeksi tein uunissa foliokäärössä uusia perunoita ja uusia punajuuria. Laitoin pakettiin mukaan pari viipaletta aiemmin tekemääni limoncello-timjami-maustevoita ja paistoin uunissa parissa sadassa asteessa reilun tunnin.

Meriahven sekä paahdetut puna- ja keltajuuret

Löysin omasta lähi-lähi-ruokakaupastani eli Ingemo ja Henrik Fröbergin Maatilapuodista uuden tuttavuuden eli keltajuuren. Vähän golfpalloa suurempi juures oli melko rujon näköinen, mutta kuoren alta löytyi hiukan porkkanaa kellertävämpi ja maultaan pitkälti punajuuren makuinen juures.

Paahdoin molempia - punajuuri neljässä osassa ja keltajuuret kokonaisina - reilun tunnin melko kuumassa uunissa. Juuresten hiukan jäähdyttyä kuorin ne ja maustoin sitruunalla, suolalla ja lehtipersiljalla.

Samaan aikaan uunissa valmistui valkosipulilla, timjamilla ja balsamicolla maustettu kokonainen meriahven, joka sekin oli uutta omassa pöydässä. Vaikka tuoreen kalan lennättäminen toiselta puolelta Eurooppaa (tai maailmaa) tuntuu jotenkin oudolta, oli ihan kiva saada välillä vaihtelua perinteiseen kalatarjontaan.

Pastatalkoot

Menneennä viikonloppuna tehtiin lankomiehen kanssa tuorepastaa kerralla melkein koko suvulle. Ohjelmassa oli ravioleja pancetta-timjami- ja ricotta-salvia -täytteillä sekä punajuuri-tagliatelle.

Perusohjeena noudatettiin nyrkkisääntöä yksi muna ja 100 g jauhoja per annos. Saporin lopetettua ei aitoja italialaisia jauhoja ollut taaskaan saatavilla, joten käytössä oli suomalainen durum-jauho.

Pienen ajatuskatkoksen takia tagliatelleen jouduttiin käyttämään etikkasäilöttyjä punajuuria. Valmistusvaiheessa pelotti tosissaan, meneekö koko satsi roskiin, mutta kypsässä pastassa etikkaa ei onneksi juuri huomannut. Varmaankin turvallisempaa on silti käyttää ihan normipunajuurta.

Kaikkiaan urakassa meni kolmisen tuntia ja lopputuloksena oli kylläisiä vatsoja ja lisää täytettä pakastimeen.