Viime vuoden pikkujouluissa tunsin ehkä elämäni pahimman annoskateuden. Söin itse ihan OK siikaa, mutta vierustoverillani oli lautasella täydellisen hyvää ankkaa: kypsän mureaa, eikä ollenkaan rasvaisen niljakasta, kuten ankka monesti ravintolassa on. Onneksi sain maistettua sitä useamman suullisen.Jostain syystä kuvittelin, että jos ankasta voi saada näin hyvää ruokaa, pystyisin itsekin sitä tekemään. Asiat eivät menneet kuitenkaan ihan suunnitellusti.
Paistoin ankanfileen kaikkien ohjeiden mukaan, eli kylmällä pannulla omassa rasvassaan. Tulos oli juuri sellainen punaisen verinen ja sitkeä, jota ei odotettu.
Rusinapolentasta tuli mannapuuroa sattumilla. Maku ja ulkonäkö olivat kuin suoraan suomalaisesta perinneruokakirjasta.
Oheen tekemäni siirappi granaattiomenasta ja tähtianiksesta ei varsinaisesti epäonnistunut, muttei ollut myöskään kovin erikoista, saati että se olisi pelastanut ruokaa.
Olin varannut ruoan seuraksi arvoisensa juoman eli Estrella Dammin Inedit -oluen, jonka suunnittelussa on ollut mukana El Bulli -ravintolan Ferran Adriàn. Olut on tehty gourmetruoan seuralaiseksi. Sen valmistuksessa on käytetty sekä ohraa että vehnää, ja mausteina on mm. korianteria ja appelsiininkuorta.
Inedit sopi kokonaisuuteen mainiosti. Se oli yhtä suuri pettymys kuin valmistamani ankka ja polenta. Olut oli kivan mausteinen ja vehnäinen, muttei mitään enempää.
Parempaa kuin Koff? Ehdottomasti. Hintansa väärti? Ehdottomasti ei. Toisaalta, harva meistä pääsee tämän lähemmäs El Bullia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti