maanantai 2. elokuuta 2010

Kirsikkahillo eli kirsikkatoffee...

...eli vuoden major fuck-up.

Kuten blogiani lukiessa voi huomata, en pidä paljoakaan liian tarkoista ohjeista enkä varsinkaan niiden orjallisesta noudattamisesta. Ohjeet ovat hyviä suuntaviittoja, joista saa ideoita ja joiden avulla voi päätyä omanlaiseensa lopputulokseen. Tännekin kirjaamani reseptit ovat aika usein melko ylimalkaisia, tyyliin nakataan ainekset pannulle, paistetaan kunnes vaikuttaa sopivalta ja maustetaan maun mukaan. Useimmiten lopputulos on kuitenkin omaan suuhun maistuva ja lähes aina vähintään syömäkelpoista. Paitsi nyt.



Tänä kesänä kirsikkapuumme antoi satoa niin paljon, että raaskimme tehdä osasta hilloa. Suurin osa kun tulee syötyä suoraan puusta. Hilloa varten sain kälyltä tekstarilla hyväksi testatun ja helpon ohjeen, jossa kirsikoita keitetään kattilassa sokerin ja portviinin kanssa.

Pienensin ohjeen kolmannekseen ja noudatin sitä mielestäni aika hyvin. Jätin kattilan liedelle ja kävin kuorimassa vaahtoa pinnalta silloin tällöin. Keittämisen loppupuolella hämmensin hilloa hiukan ja tajusin sokerin karamellisoituneen (tai palaneen, kuten vaimoni asian ilmaisee) täysin. Lusikkaan tarttui ruskeaa venyvää toffeeta, joka jähmettyi hetkessä kovaksi. Muutaman epätoivoisen sekunnin ajan kuvittelin voivani jotenkin pelastaa ensimmäisen omista kirsikoista tehdyn hillon, mutta pian tajusin, että mitään ei todellakaan voinut enää tehdä.

Hillo oli kiehunut yksinkertaisesti ihan liian kuumana. Ohjeessa ei ollut mainintaa keittämisen voimakkuudesta tai lämpötilaa asteina, ja kun hillojen tekemisestä ei paljoakaan ole kokemusta, niin ketäpä voi syyttää. Ei ketään paitsi itseään. Jos haluaisi varmemmin onnistua, niin pitäisi kai noudattaa pitkiä ja tarkkoja ohjeita kirjaimellisesti, mitata ainekset vaa'alla ja maustemitalla ja käyttää paistolämpömittareita. Mutta eikö se olisi aika tylsää?

Jääkaapissamme on nyt purkki lasittunutta kirsikkahilloa, jonka pintaan ei pure edes teräväkärkinen keittiöveitsi. Yhtään ideaa jatkokäytöstä?

15 kommenttia:

  1. No voi harmi! Enpä ois uskonut, että noinkin voi käydä. Ohjeessa ei tosiaan ollut mitään vinkkiä lämpötilasta; siinä vain sanottiin, että keittää 40 min. sekoittamatta.

    Jos siihen hillopurkkiin laittais tuikkukynttilän ja ripustais sen kirsikkapuuhun koristeeksi ;-)

    VastaaPoista
  2. Entäpä jos lisää vettä ja keittää uudelleen ihan hiljaa?

    VastaaPoista
  3. Kaivetaan hillo maahan. 500 vuoden kuluttua arkeologit ilahtuvat.

    VastaaPoista
  4. Tai jos rikkoisi lasin ympäriltä, niin saisi kirsikanmakuisen ovistopparin.

    Oikeasti ajattelin yrittää pehmittää tuota kiehuvassa vedessä ja sitten notkistaa jollain nesteellä. Pakko sitä on vielä vähän maistaa.

    VastaaPoista
  5. Sulattaisikohan tiukka viina tuota "toffeeta"? Siitä sitten aikuisten kirsikkakarkkeja.

    VastaaPoista
  6. voiko sitä raastaa, ja käyttää...mihin...? :D

    VastaaPoista
  7. Auh.. Osanottoni :)

    Äitini kirsikkapuu antoi tänä vuonna myös sen verran satoa että lähden lähipäivinä ryöväysretkelle. Viime vuonna tein hilloa ihan perinteisin metodein mutta tuo portviinin lisääminen kuulostaa todella hyvältä! Millainen määrä sitä lorautetaan suhteessa marjojen määrään?

    Ja ilmeisesti aika pienellä lämmöllä saa porista..

    VastaaPoista
  8. Malx: mikään ei ole niin iso ongelma, etteikö se viinalla ratkeaisi!

    Merituuli: oikeasti toimiva idea, jos köntin saisi jotenkin pois purkista. Raasteena menisi hyvin vaikka jäätelön kanssa tai täytekakun päällä.

    Jytis: kiitos osanotosta! Alkuperäisen ohjeen suhteet oli 1,5 dl porttoa, 6 dl hillosokeria ja 1,5 l kirsikoita. Mä pienensin ohjetta ja tuhosin onneksi vain puoli litraa kirsikoita. Silti sattuu vieläkin...

    VastaaPoista
  9. Jes, kiitos reseptistä!

    Vähän kyllä nyt hirvittää jos mäkin saan aikaiseksi moisen kirsikkapatsaan, mutta pakko yrittää!

    VastaaPoista
  10. Onnea matkaan! Ihan varmasti tuolla voi onnistuakin.

    VastaaPoista
  11. .. se onnistui!! Ja aivan mielettömän hyvää tuli, kiitos vinkeistä ja reseptistä ja ehdottomasti yllytän testaamaan uudestaan!! Täällä mun versio.

    VastaaPoista
  12. Ihan mahtavaa, että onnistuit! Eipä mennyt bloggaukseni sitten ihan hukkaan...

    VastaaPoista
  13. Mulla kävi yhden chutneyn kanssa samoin: kiehutin sitä liian kovaa ja liian pitkään. Se palaneen sokerin maku ainakin omassa chutneyssäni oli niin läpitunkeva, etten oikein keksinyt sille muuta käyttökohdetta kuin lihan marinadi :) Siihen semmoinen "erittäin ruskettunut" sokerin maku jotenkin menee :)

    Osanottoni, tommonen ottaa päähän. Voit vaan lohduttautua sillä, että mulla oli sitä ko. chutneytä iso kattilallinen...

    VastaaPoista
  14. Ah, aina löytyy asioista valoisia puolia! Se vielä puuttuisi, että olisin pilannut kirsikoita monta litraa.

    Lihan marinointi ei ollut tullutkaan mieleeni. Täytyy ottaa tuo harkintaan, sillä hillopurkki odottaa yhä jatkokäyttöä jääkaapissa.

    VastaaPoista