sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Coleslaw ja pääsiäislammasta (sittenkin)


Kun lammasta tulee syötyä aika paljon ympäri vuoden, en ollut ajatellut valmistaa sitä pääsiäisenä ollenkaan. Piti siis tulla lohta, mutta tuli kuitenkin lammasta. Lähikaupasta ostamani lohi haisi niin pahasti, että vaimoni kysyi toisesta huoneesta josko olen kaadellut keitiössä kalakastiketta. Yhdessä totesimme, ettei lohesta ole syötäväksi ja pakkasimme sen takaisin jääkaappiin. Onneksi pakkasesta löytyi hätävarana pitämäni lampaan sisäfileet, jotka pikasulatuksella päätyivät aika nopeasti lautaselle.

Palautin kalan kauppaan lauantaina ja sain asianmukaiset pahottelut ja hyvittelyt. Hienoista pelisilmän puutetta - mutta myös armotonta rehellisyyttä - osoitti myyjän kysymys haluanko ottaa samaa lohta tilalle. Jos kala haisi syömäkelvottomalle jo torstaina, niin ei se varmaan lauantaihin tultaessa ole yhtään parantunut.

Alla oleva coleslawn ohje on alunperin jostakin suomalaisesta ruoka/sisustus/naistenlehdestä. Itselläni on reseptikansiossani sivusta kopio, josta alkuperäistä lähdettä ei valitettavasti näy. Muistikuvani mukaan ohje olisi itsensä Hans Välimäen. Hyvä ohje se on joka tapauksessa.


Pikalammas

4 lampaan sisäfilettä
2 mietoa punaista chiliä pilkottuna ja siemenet poistettuna
2 valkosipulin kynttä pilkottuna
pieni nippu tuoretta minttua
3 rkl oliiviöljyä
1 tl punaviinietikkaa
suolaa ja mustapippuria

Sekoita astiassa chili, valkosipuli, minttu, oliiviöljy ja etikka.

Mausta lampaat suolalla ja pippurilla. Lusikoi kastikkeesta öljyä lihoihin ja paista nopeasti kuumalla pannulla.

Anna fileiden levätä muutama minuutti ennen leikkaamista. Lusikoi kastike lämpimien fileiden päälle.


Coleslaw

1 pieni valkokaali ohuina suikaleina (juustohöylällä saa kätevimmin)
2 porkkanaa ohuina suikaleina
suolaa ja mustapippuria
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 dl väkiviinaetikkaa
2 dl vettä
2 laakerinlehteä
0,5 dl sokeria
2 dl majoneesia

Sekoita kaali ja porkkanat laakeassa astiassa.

Mittaa kattilaan etikka, vesi, laakerinlehti, sokeri, suola ja valkosipuli. Kiehauta ja sekoita kasvisten päälle. Anna marinoitua hetki ja valuta neste pois. Sekoita joukkoon majoneesi ja jäähdytä salaatti jääkaapissa.

13 kommenttia:

  1. Aika raadollinen kuva suomalaisen kaupan laadusta yhdessä lauseessa. Pitää kiittää oman lähikaupan kalatiskin huikeaa suosiota - ainakin tuntuu, että tavara myös kiertää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kurjaa joo... Ei taas hetkeen tee mieli ostaa kalaa lähikaupasta. Onneksi arki alkaa ja pääsee kätevästi halliin ostoksille.

      Poista
    2. Onneks kohta on kesä ja saa ite kalastaa omat fisut. Halsteri mukaan ja nuotio tulille. Kesä ja hillostettu kala,varsinkin ahven. Oi,oi...

      Poista
  2. Lampaan sisukka on kyl todellista pikasafkaa,ja huippu hyvää! Hyvää pääsiäisen jatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Valmistusnopeupeudessa on kyllä omaa luokkaansa. Ei tarvitse paljo muuta kuin pannua näyttää.

      Poista
  3. Huh, aika karsealta kuulostaa tuo kalatiskin anti. Toivottavasti oli kyse yksittäistapauksesta.

    Lammas kyllä näyttää herkulliselta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokonaisista kaloista aika hyvin onneksi näkee tuoreuden. Fileitä sen sijaan pitäisi aina rohkeasti pyytää haistettavaksi. Ihan aina ei vaan jotenkin jaksa...

      Poista
  4. Voi lähitiskin lohi minkä teit!

    Lammas paikkasi näemmä kuitenkin paremmin kuin hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monesti sieltä saa hyvääkin tavaraa, mutta näköjään sitä täytyy olla tarkkana.

      Poista
  5. suomessa valitettavan usein se "tuore kala" ei olekaan niin tuoretta, kalahan ei saisi "haista" vaan vienosti tuoksua merelle tai järvelle ja kuten jo totesitte kun ei ole kokonaista kalaa on tuoreuden toteaminen vaikeaa. meillä onneksi uusi kauppias naapurustossa joka itse kalamiehenä erittäin tarkka kalan laadusta, ja jolle kalakauppiaalle ehdi ostan kalan sieltä. siellä aian kirkkaat kalansilmät loistavat tiskissä, ja kalan laadusta tulee aina yhtä iloiseksi. ja jollei kuluttaja osaa vaatia laatua ei kauppiaskaan siihen satsaa, valitettavasti näin se on.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä hyvä ja luotettava kalakauppias on kullanarvoinen. Ja valitettavasti tarjonta tuskin paranee, jos ei kuluttajat osaa vaatia parempaa. Siksi pyyntipäivän tenttaaminen ja vanhan kalan ostamatta jättäminen on musta tärkeitä viestejä myyjälle.

      Poista
  6. "Mitä tekemistä merellä on minun kalojeni kanssa?! Minun kalani tulevat Parisiumista!", huudahti Asterix-sarjakuvan kalakauppias Amaryllix, kun hänen haisevien kalojensa laatua arvosteltiin "merihän on tuossa vieressä, mikset hae kauppaasi kaloja sieltä?..." Valitettava totuus myös useimmissa suomalaiskaupoissa, joissa on jonkinlainen kalatiski. Eihän sitä kalaa voi toimittaa tuoreena myytäväksi, kun ensin se pitää perata ja viedä keskusliikkeen varastoon ja sieltä helkutinkuuseen johonkin muuhun välivarastoon ja sitten ehkä joskus sinne kaupan kalatiskiin ja kas, näin on saatu kalalle ikää jo vähintään kolme päivää pyyntihetkestä. Ennenwanhaan sellainen kala oli jo syötäväksi kelpaamaton.
    p.s. Älä ikinä kysy kaupassa "koska tämä kala on tullut teille?", vaan kysy "koska tämä kala on viimeksi uinut?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se menee. Kalan tie on myyntitiskiin on lyhimmilläänkin valitettavan pitkä. Ja pisimmillään aivan käsittämätön: kahdella pakastuksella kolmen mantereen kautta.

      Tylsää on, että lähes aina kysymykseen "milloin kala on pyydetty/viimeeksi uinut" (jonka itsekin aina kysyn) saa silti ensimmäiseksi vastauksen "se on tullut meille tänään". Sitten joutuu toistamaan saman kysymyksen painotten tiettyjä sanoja. Kummasti se vastaus ei tulekaan ikinä niin automaattisesti.

      Poista