Piri-piri rapuja ja coleslaw punakaalista

Olen tuskin ainoa, jonka on hankala suhtautua tiettyihin raaka-aineisiin tai ruokalajeihin, vaikka niistä kovasti pitääkin. Hankalalla tarkoitan tässä sitä, että kun on kerran saanut syödäkseen täydellisen annoksen, ei sitä enää halua kokeilla uudestaan, koska pelkää, ettei se voi enää yltää samalle tasolle. Minulla on tällaisia ruokia kaksi: grillatut ravut ja tuore tonnikala.

Täydellisimmät ravut söin (tai oikeastaa söin aika monen iltana) vuosia sitten Mosambikin Maputossa Costa do Sol -nimisessä rantaravintolassa. Paikka oli, ja on edelleen, nostalginen art deco -henkinen hotelliravintola ulkona kaupungin keskustasta. Ravintola oli tunnelmaltaan ainutlaatuinen ja siellä syödyt merenelävät, lähinnä ravut, olivat tuoreudessaan ja maukkaudessaan unohtumattomia.

Pelkällä suolalla maustetut ravut tuotiin ravintolaan päivittäin suoraan vieressä olevasta merestä. Lautasella ei grillattujen rapujen lisäksi tarjottu muuta kuin ranskalaisia perunoita ja sitruunalohkoja. Eikä se muuta tarvinnutkaan. Oikeastaan ranutkin olivat enemmän koristeena.

Samoja tuoreita rapuja paikalliset pojat kalastivat merestä ja myivät rannalla vanhoissa peltipurkeissa. Edelleen hiukan harmittaa, etten tullut ostaneeksi niitä ja kokeillut paistaa jossakin nuotiolla rannalla.

Tonnikalan suhteen tilanne on juuri samanlainen. Söin niin mahtavaa tuoretta paistettua tonnikalaa Chilessä, etten ole sen jälkeen kokeillut sitä kuin kerran Gastonessa. Kala oli sinänsä ihan kunnollista, mutta mielessä oli vain ajatus siitä miten hyvää tonnikala voisi parhaimmillaan olla. Tuoretta tonnikalaa en ole ostanut kalatiskistä koskaan, koska tiedän, ettei kala ole voitu pyytää merestä edellisenä päivänä. Santiagolaisen ravintolan nimeä en millään saa päähän, mutta tiedän, että minulla on jossain tuonkin ravintolan käyntikortti, joten lisään sen kun löydän.

Mosambikin hengessä kokeillin tehdä grillattuja piri-piri rapuja. Portugalilaisena pidetty mausteseos on luonnollisesti alunperin Mosambikista, josta imperialistit ovat sen itselleen omineet. Marinadista tuli yllättävän kesy ja voisi toimia kivasti myös lohen kanssa.


Piri-piri ravut

neljänneskilo jättikatkaravun pyrstöjä
grillattu ja kuorittu punainen paprika
pari tuoretta punaista chiliä, siemenet poistettuna
pari valkosipulinkynttä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa

Laita paprika, chilit ja valkosipulin kynnet tehosekoittimeen ja soseuta. Lisää etikka, öljy ja suola ja aja kasike tasaiseksi. Kuivaa ravut talouspaperiin ja seivästä ne vartaisiin. Anna rapujen maustua puolisen tuntia ja pyyhi ylimääräinen marinadi pois ennen grillausta.


Coleslaw

1 pieni valko- tai punakaalta ohuina suikaleina
2 porkkanaa ohuina suikaleina
suolaapippuria
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 dl väkiviinaetikkaa
2 dl vettä
2 laakerinlehteä
0,5 dl sokeria
2 dl majoneesia

Sekoita vihannekset ja juurekset laakeassa astiassa. Mittaa kattilaan etikka, vesi, laakerinlehti, sokeri ja suola. Kiehauta neste ja kaada se kasvisten päälle. Anna marinoitua hetki. Valuta ylimääräinen neste pois ja sekoita majoneesi joukkoon. Anna jäähtyä ja tarjoa.

Kreikkalainen yrttipilahvi katkaravuilla ja fetalla

Ennen kesän alkua kuvittelin tekeväni lomalla hurjasti hienoja ruokia, joista saisi hyvässä valossa kivoja kuvia ja joista voisi kertoa mielenkiintoisia tarinoita. Todellisuudessa loma meni suurimmaksi osaksi rannalla ja pihalla maaten, porevettä juoden ja herneitä syöden. Helle vei ruokahalun, joten ei ole ollut kovin paljoa kerrottavaa. Muutamia kuvia on sentään tullut napsittua, joten täytyy pistää hiukan postausta näin takautuvasti.

Kuvan ruoka on ennenkin kehumastani Diana Henryn Crazy Water, Pickled Lemons -kirjasta. Ohjeessa käytetään fetajuustoa ja katkarapuja, joka tuntui alkuun hiukan oudolta yhdistelmältä. Koska kirjan erikoiset makuyhdistelmät ovat ennenkin yllättäneet iloisesti, piti ohjetta kuitenkin kokeilla. Yllättäen maut olivat hyvin tasapainossa eivätkä riidelleet, kuten hiukan uumoilin. Päinvastoin, ruoassa oli hieno merellinen vire!


2 dl basmatiriisiä
oliiviöljyä
pieni sipuli
valkosipulinkynsi
pari kolme tomaattia
tilliä, silolehti persiljaa ja minttua - kutakin pieni kourallinen
suolaa ja mustapippuria
3 dl kana- tai kasvislientä
pieni kouralinen kalamata-oliiveja
sitruuna
jättikatkaravun pyrstöjä
fetajuustoa

Huuhtele riisiä kylmällä juoksevalla vedellä, kunnes turha tärkkelys on lähtenyt ja huuhteluvesi on kirkasta. Ainakin joissain paikoissa Helsinkiä vesi on heti hanasta laskettuna hiukan harmaan sameaa, joten huuhtelu kannattaa toki lopettaa jossain vaiheessa.

Pilko sipulit ja kuullota öljyssä isossa kasarissa. Poista tomaateista siemenet, pilko reiluiksi kuutioiksi ja lisää kasariin. Pilko vielä valkosipuli ja lisää sekin. Anna aineksien porista hetki, jotta tomaatit hiukan pehmenevät. Lisää valutettu, huuhdeltu riisi, puolet yrteistä silputtuna, liemi sekä suolaa ja pippuria maun mukaan.

Kiehuta pilahvi ja anna kiehua kovaa ilman kantta, kunnes suurin osa liemestä näyttää haihtuneen ja riisiin alkaa muodostumaan pieniä "ilmareikiä". Kääri kasarin kansi puhtaaseen keittiöpyyhkeeseen ja aseta kansi kasari päälle (tarkoitus siis on, että höyry ilmeytyy pyyhkeeseen, eikä palaa enää takaisin ruokaan). Jatka keittämistä erittäin pienellä lämmöllä noin vartin ajan. Älä nosta kantta ennen kuin ruoka on valmista.

Paista katkaravut öljyssä kuumalla pannulla juuri ennen pilahvin valmistumista. Mausta suolalla. Sekoita valmiiseen pilahviin oliivit ja loput yrteistä.

Sirottele lautaselle fetamurusia pilahvin reunoille ja asettele ravut päälle. Lorauta mukaan vielä tilkka oliiviöljyä ja tarjoa sitruunalohkojen kanssa.

Sitruunarisotto ja jättikatkaravun pyrstöt

Tein tänään risoton, jossa käytin aiemmin tekemääni kalalientä. Yritin pitää ruoan mahdollisimman yksinkertaisena, enkä lisännyt risottoon oikeastaan mitään ylimääräistä. Mukaan tuli pilkottu shalottisipuli, vähän fenkolin siemeniä, oliiviöljyä, risottoriisiä, kalalientä ja lopuksi pieni nokare voita sekä reippaasti sitruunamehua.

Lopputulos oli varsin helposti syötävä ja selkeän makuinen. Helposti syötävä siinä mielessä, että risotot saattavat monesti olla vähän tunkkaisia ja raskaita ylettömän voin ja parmesaanin takia. Nekään eivät välttämättä ole pahoja, muttei sellaisia kauhean paljoa jaksa syödä.

Paistoin lisukkeeksi jättikatkaravun pyrstöjä valkosipulin kanssa. Ongelmana oli taas se, ettei pannu kuitenkaan ollut riittävän tulikuuma. Pyrstöt siis enemmän tai vähemän keittyivät pannulla sen sijaan, että olisivat rätisten paistuneet ja kenties jopa vähän ruskistuneet. Hyvällä ruokahalulla tuli syötyä silti.

Äyriäis-fenkolisalaatti

Tietysti kun on kesä, pitää syödä salaattia. Toisaalta kun lämpömittarissa on 12 astetta ja vettä tulee melkein koko ajan, sitä kaipaa jotakin hiukan ruokaisampaa kuin pelkkää jäävuorisalaattia ja basilikaa (joka ei tällä hetkellä voi ulkona kasvimaalla ollenkaan hyvin).

Tämä on hyvä ja ruokaisa kylmän kesän salaatti.

suuri fenkoli
puolikas punasipuli
limen mehu ja kuori
2 valkosipulin kynttä
tilliä
silolehtipersiljaa
punainen chili
3 rkl oliiviöljyä
jättikatkaravun pyrstöjä
kampasimpukkaa
1 tl sumakkia
suolaa

Halkaise fenkoli ja leikkaa se mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Sekoita astiassa fenkolit, pilkottu punasipuli, limen mehu ja kuori, valkosipuli, tilli, persilja, chili sekä pari ruokalusikallista oliiviöljyä ja puoli teelusikallista suolaa. Jätä tekeytymään.

Öljyä ravun pyrstöt ja kampasimpukat ja grillaa ne nopeasti parilalla. Mausta suolalla ja lisää salaattiin. Lisää sumakki päälle ennen tarjoilua.