Kastanjoita ja sitruunavoita

Kastanjoissa on jotakin salaperäistä ja romanttista... Monena talvena olemme nauttineet kojusta ostettuja kuumia kastanjoita Kolmen sepän patsaalla. Ja vaikka Helsinki onkin aika loskainen joulukaupunki, on hetken voinut kuvitella olevansa vaikkapa Wienissä tai Berliinissä.

Tänä vuonna emme kuitenkaan ostaneet valmiiksi paahdettuja kastanjoita (en tiedä oliko niitä ollut edes myynnissä), mutta paahdoimme niitä itse, kun lähikauppa kerran näitä herkkuja tarjosi.

Valmistusta varten selailin muutaman ohjeen, ja ne kaikki neuvoivat suunnilleen samaa: tee suippoon päähän ristiviilto, aseta pystyyn suolapedille ja paahda 20-30 minuuttia 175-200 -asteisessa uunissa.

Olivat muuten erittäin hyviä! Kastanjoita avatessa näpit vähän paloivat, mutta ei se juurikaan haitannut, kun sai ihanan pehmeän, aivoja muistuttavan sisuksen suuhunsa. Yleensä puumainen ei ole ruoasta kovin kehuvasti sanottu, mutta maistoin kastanjassa selvästi tuoreen puun maun. Ja tämä oli siis pelkästään hyvä maku.

Kastanjoiden kanssa nautimme sitruunalla maustetua voita. Sekoitin notkistettuun voihin puolen sitruunan mehun. Makuyhdistelmä oli aivan verraton. Olisipa pian taas joulu...

Ulkofilettä, ruusukaalia ja sinappikermaa

Edellisen hiukan epäonnistuneen risottokakkuruoan johdannaisena syntyi kuvan sapuska.

Risotto korvattiin naudan ulkofileellä (jota vaimoni oli hämmästyksekseni ostanut - hämmästyksekseni siksi ettei hän ole varsinaisesti lihansyöjä sanan siinä merkityksessä, että lihasta erityisemmin piittaisi) ja pinaatti ja pavut ruusukaalilla. Valmiin fileen pinnalle ripottelin tryffelisuolaa.

Alkuperäisestä ohjeesta jäi jäljelle siis mainio kermakastike, joka syntyy näin: kuumenna desi kermaa pienessä kattilassa ja anna kiehua hetki kasaan. Lisää ruokalusikallinen karkeaa sinappia. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

Ruusukaalit sain höyrytettyä, kun keksin yhdistää tavallisen kattilan, hiukan rikkinäisen pienen metallisiivilän ja grillipihdit. Viritys toimi niin hyvin, että voisin ruveta höyryttämään enemmänkin. Onneksi joka asiaan ei tarvitse omaa välinettä!

Tomaattirisotto, pinaattia, papuja ja sinappikermaa

Jokin aika sitten Lontoossa käydessäni päädyin sattumalta syömään Mildreds-kasvisravintolaan. Pienessä ja ahtaassa salissa oli perjantai-iltana uskomattoman eläväinen ja mutkaton tunnelma.

Söin pääruokana annoksen nimeltä sunblushed tomato and buffalo mozzarella risotto cake served with wilted spinach, green beans and grape mustard cream sauce. Pääosassa oli risotosta tehty leivitetty ja pannulla paistettu kakku, jossa oli kunnon rapea kuori. Ruoka oli sekä hyvää että sitä oli paljon: loistava esimerkki siitä, että kasvisruoka ei välttämättä ole kevyttä ja mieskin voi siitä tulla kylläiseksi.

Jo tuolloin syödessä ajattelin, että annos täytyy yrittää rekonstruoida omassa keittiössä. Kohtuullisesti aikeissani onnistuinkin. Jo alunperin arvelin, että vaikeinta on tehdä risotosta koossa pysyvä kakku.

Tein risoton muuten normaalisti, mutta jätin sen hiukan tavallista paksummaksi. Annoin sen jäähtyä hetken ja muotoilin siitä märillä käsillä kiekon - hiukan kuin olisin tehnyt jauhelihapihviä. Yritin leivittää kakkua vehnäjauhoilla, kananmunalla ja korppujauhoilla.

Lopputuloksena keittiön tasot olivat täynnä riisiä, jauhoja ja likaisia lautasia. Risotto ei millään pysynyt kasassa, vaan se tuli lopulta syötyä ihan perinteisessä muodossa. Mauissa ei ollut kuitenkaan mitään valittamista - päinvastoin. Vihreät pavut ja kokojyväsinapilla maustettu kerma olivat mahtava pari risotolle.

Silti täytyy vielä googlata, miten risoton saisi pysymään kasassa. Liimalla?

Maailman helpoin arkileipä

Tätä leipää teemme monta kertaa viikossa. Se on hyvää, mutta myös todella helppo ja nopea tehdä. Leipä vaatii vain nopean kohoamisen eikä juuri lainkaan vaivaamista.

Laita ihmeessä kommenttia, jos tiedät vielä helpomman ohjeen!

5 dl lämmintä vettä
1 pussi kuivahiivaa
2 tl suolaa
3 tl sokeria
2 rkl öljyä
vehnäjauhoja
muita jauhoja, kuten speltti, kokojyvä, ruis, ohra
halutessa muita hiuhaimia, kuten mysliä, hiutaleita tms.

Liuota veteen hiiva, sokeri ja suola. Sekoita joukkoon vehnäjauhoja ja muita jauhoja sen verran, että saat löysän taikinan. Vehnäjauhoja tulee olla noin kaksi kolmasosaa koko jauhomäärästä.

Hyvä koostumus on pannukakkutaikinaa paksumpi, mutta kuitenkin niin löysä, että taikina valuisi kaadettaessa kulhosta pois.

Anna kohota liinan alla 20 minuuttia.

Sekoita mukaan pari ruokalusikallista öljyä ja vielä sen verran vehnäjauhoja, ettei taikina enää tartu astiaan. Taikinan pitäisi olla niin löysää, ettei sitä voisi vaivata pöydällä.

Sekoita tai vaivaa taikinaa kulhossa puulastalla minuutin verran, jotta se muuttuu hiukan kimmoisammaksi. Öljyä vuoka (ellet omista uusia ja varmasti tarttumattomia vuokia - minä en) ja kumoa taikina siihen. Taputtele leipä kutakuinkin tasaiseksi ja peitä liinalla.

Laita uuni 225 asteeseen. Kun uuni on valmis, työnnä hienosti kohonnut leipä sinne ja paista puoli tuntia.

Ota valmis leipä vuoasta, kääri puuvillaiseen liinaan ja anna jäähtyä täysin ennen leikkaamista.

Lammastajine ja couscous

Joulupukki ei tänäkään vuonna tuonut oikeaa tajinepataa, mutta se ei estänyt tekemästä tätä mahtavan maukasta ruokaa. Käytin aivan tavallista kannellista saviastiaa eli perinteistä Kokki-pataa.

Autenttisuudesta en muutenkaan sano mitään, mutta mitä väliä sillä toisaalta on, kun lopputulos oli älyttömän hyvää. Eikä pukin sitä tajinea ensi joulunakaan tarvitse tuoda, koska kaikki paikat on jo täynnä kippoja ja kuppeja. Että ei se ollut mikään vihje...


lampaan paahtopaisti tai pari
reilu rkl tomaattipyrettä
vajaa rkl korianterin siemeniä ja jeeraa
reilu rkl harissaa
sitruunamehua

oliiviöljyä
iso punasipuli
pari valkosipulinkynttä
kanelitanko
kokonaisia kardemummia
kirsikkatomaatteja
rusinoita

couscousia
säilöttyä sitruunaa
korianteria

pari shalottisipulia
noin puoli desiä valkoviinietikkaa
noin tl sekä sokeria että suolaa

Jauha korianterin siemenet ja jeera. Sekoita tomaattipyre, harissa ja sitruunamehu ja lisää mausteet. Leikkaa lampaat pieniksi kuutioiksi ja mausta niitä juuri tehdyssä seoksessa pari tuntia tai vaikka yön yli.

Kuumenna öljy padassa ja kuullota sipuleja siinä hetki. Lisää joukkoon lihat ja anna niiden ruskistua hiukan. Vähennä lämpöä ja hauduta parisenkymmentä minuuttia.

Suikaloi tällä välin shalotit niin ohuiksi viipaleiksi kuin saat. Laita ne kulhoon, kaada päälle etikka, sokeri ja suola. Sekoita ja jätä tekeytymään.

Lisää lampaan joukkoon halkaistuja kirsikkatomaatteja, kourallinen rusinoita, kanelitanko ja kardemummat. Tomaateista tullee sen verran nestettä, ettei sitä tarvitse muuten lisätä. Jatka hauduttamista miedolla lämmöllä parisenkymmentä minuuttia tai kunnes ruoka vaikuttaa valmiilta.

Tee couscous ja sekoita mukaan säilöttyä sitruunaa pieneksi pilkottuna.

Kokoa shalottisipulit nyrkkiin ja purista neste niistä mahdollisimman tarkkaan pois. Koristele annos shaloteilla ja korianterilla.

Sipulifetapiirakka

Kehitin tässä sipulikeiton pohjalta piirakan. Haudutin erilaisia sipuleita samalla tavalla kuin keittoa tehdessä: pitkään ja miedolla lämmöllä, kunnes ne karamellisoituvat ja makeutuvat mehukkaiksi.

Sipulin määrä saattaa tuntua aika suurelta, mutta hauduttaessa ne menevät kasaan niin, että jäljelle jää lopulta vain paksua tahnaa. Sipuleja ei kannatakaan pilkkoa käsittämättömän ohuiksi siivuiksi, jotta niissä säilyy hauduttaessa jonkinlainen rakenne.

Käytin pohjaan yli jääneitä keitettyjä perunoita, joka toivat vähän vaihtelua pelkkään vehnäjauhoon. Pohjasta tuli varsin kevyt ja rapsakka, koska käytin rasvaa melko vähän. Ohjeen taikinamäärästä riitti kahteen vuokaan, joten pakastin puolet myöhempään käyttöön.

Kuten useimmat piirakat, tämäkin maistui parhaiten lämpimänä. Siis ei kuumana eikä kylmänä.


5 dl vehnäjauhoja
100 g huoneenlämpöistä voita
tilkka kermaa
pieni kourallinen juustoraastetta
neljä pientä keitettyä perunaa murskattuna
muna

oliiviöljyä
4 sipulia
3 punasipulia
3 shalottisipulia
4 valkosipulin kynttä
tilkka valkkaria
1 rkl harissaa

fetaa
muna
vajaa pari desiä kermaa
juustoraastetta
rakuunaa
mustapippuria

Sekoita pohjan ainekset keskenään ja lisää muna viimeisenä. Jaa taikina kahtia ja pakasta toinen puolisko, ellet käytä sitä heti.

Kuori ja halkaise sipulit ja pilko ne siivuiksi. Kuumenna öljy padassa ja lisää sipulit. Kuullota, kunnes sipulit pehmenevät hiukan. Lisää suolaa, tilkka valkkaria ja harissa. Jätä kannen alle hautumaan miedolle lämmölle, kunnes sipulit karamellisoituvat ja alkavat tummentua. Tämä vienee puolesta tunnista tuntiin.

Levitä taikina ohuelti piirakkavuokaan ja esipaista pohjaa 175-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Ota pohja uunista ja levitä siihen sipulit ja feta.

Sekoita munakermaseoksen aineet ja kaada piirakan päälle. Laita takaisin uuniin ja paista vielä noin vartti tai kunnes pinta näyttää hyvältä.

Kirkkonummelainen maalaissiideri, osa 3

Syksyllä tehty siideri on levännyt vaatehuoneessa jo jonkin aikaa, ja nyt on muutama pullo sitä tullut maisteltua. Vaatimattomasti voi sanoa, että kokeilu onnistui aika odotetusti ja lopputulos oli niin kelvollista, että sitä uskalsi viedä valikoituihin paikkoihin jouluviemisinä.

Maku oli hyvin raikkaan omenainen eikä missään nimessä vetinen. Päinvastoin se maistui enemmän omenalta kuin suurin osa myynnissä olevista siidereistä. Joukossa ei myöskään ollut sivumakuja, eli mikään ulkoinen tekijä ei ollut onneksi pilannut juomaa.

Harmikseni ensimmäiseen satsiin ei yrityksestä huolimatta tullut hiilihappoa yhtä pullollista lukuun ottamatta. Toisen tein stilliksi tarkoituksella. Luultavasti pullotusvaiheessa hiiva ei ollut enää elossa eikä jälkikäymissokeri näin ollen käynyt.

Nyt kun välineitä ja kokemusta jo hiukan on, niin ensi syksynä siideriä täytyy ehdottomasti tehdä lisää. Onneksi edessä on pimeitä kuukausia ja hyvää aikaa opiskella aiheesta lisää.

Suuri kiitos myös kaikille lukijoille tästä vuodesta. Malja ensi vuodelle ja lisää hyviä ruokia!