Ehdottomasti maailman paras cheddar ja juustokauppa

Sallinette kömpelön otsikon, kun kerron sen viittaavan Jamie Oliveriin ja eritoten hänen kirjoihinsa, jotka eivät vaan millään käänny hyväksi suomeksi. Aasinsilta Jamie Oliveriin taas tuli herran kotimaasta, jossa käväisin äskettäin kauppareissulla hakemassa härkäpapuja.

Poikkesin samalla Neal's Yard Dairy juustokaupassa ostamassa kilon mainiota Montgomery's cheddaria. Kauppa sijaitsee kätevästi Borough Marketin vieressä, ja on auki läpi viikon silloinkin kun ei ole toripäivä. Toinen liike Neal's Yardilla on Covent Gardenissa. Hämmästyttävintä kaupassa ei ole käsittämättömän hyvät juustot tai palvelu, vaan se että kaikki juustot lepäävät hyllyillä sellaisenaan. Eivät siis kylmäaltaissa tai jääkaapeissa.

Tajusin asian, kun ensimmäistä kertaa kävin kaupassa ja kyselin miten juustot säilyisivät, kun lentoni lähtisi vasta illalla. Vastaus oli jotakuinkin, että "mitäs väliä sillä on, kun juusto ei ole eläissään nähnyt jääkaappia". Myyjän mukaan viileä huonelämpö on juustolle paras lämpötila. Mitäs siihen sanomaan?

                                                  

Kaupassa sisällä oli arviolta 17 tai 18 astetta lämmintä, koska ulkoa sisään tullessa se ei tuntunut mitenkään erityisen viileältä. Vähän samalta kun menee kesällä ulkoa hyvin ilmastoituun sisätilaan.

  

Minua lämpimässä kypsytetyt ja säilytetyt juustot eivät pelota. Päinvastoin! Olen syönyt Montgomeryani suurella nautinnolla. Silti herää kysymys, onko Suomella ja Iso Britannialla samanlaiset säädökset elintarvikkeiden säilytyksestä, hygieniasta, kylmäketjuista ym. Vai noudatammeko me säädöksiä vaan vähän eri tavalla.

Pari kysymystä härkäpavuista

Voisiko joku kertoa, miksei Suomesta voi mistään ostaa härkäpapuja tuoreena? Kun melkein mitä vaan eksoottista tuontitavaraa pallon toiselta puolelta löytyy lähikaupankin tiskistä, niin miksei härkäpapuja.

Toinen asia, mitä ihmettelen on, miksei sitä kasvateta Suomessa myyntiin. Härkäpapu kun sopii mainiosti Suomen oloihin ja ainakin omalla kasvimaalla kasvoi melkein itsestään. Maatiainen ry sivuilta löytyi mielenkiintoista tietoa kasvin pitkästä historiasta Suomessa.

Tällä kertaa salaattiainekset piti käydä hakemassa Lontoosta asti.

Kesälaatikko uusista perunoista ja fenkolista

Tulipa kevyt kesälaatikko: ihan ilman kermaa, pekonia ja valkosipulia. Juustoa sentään oli, muttei sekään tehnyt ruoasta raskasta. Idea tähän tuunattuun janssoninkiusaukseen ruokaan tuli uusimmasta Jamie-lehdestä.

noin puoli kiloa uusia perunoita
iso fenkoli
200 g kuorittuja katkarapuja
sitruuna
1 tl kapriksia
150 g turkkilaista jugurttia
75 g englantilaista cheddaria
1 tl karkeaa dijonia
tuoretta tilliä
suolaa ja valkopippuria

Pese perunat ja keitä suolalla mastetussa vedessä lähes kypsiksi. Halkaise fenkoli, leikkaa ohuiksi suikaleiksi ja keitä viitisen minuuttia. Valuta perunat ja fenkolit ja kumoa uunivuokaan. Kun perunat ovat hiukan jäähtyneet leikkaa ne puoliksi tai paksuiksi viipaleiksi. Lisää mukaan raastettu sitruunankuori, katkaravut ja kaprikset. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

Yhdistä kulhossa jugurtti, sitruunamehu, juustoraaste ja puolet tillistä. Kaada seos vuokaan ja paista 200 asteisessa uunissa noin vartti tai kunnes ruoka saa väriä. Koristele laatikko lopulla tillillä.

Kaalikääryleiden kunnian palautus

Tuskin milleen ruoalle kouluruoka on tehnyt yhtä paljon hallaa kuin kaalikääryleille. Oikeastihan kaalikääryleet ovat ihan parasta ruokaa, vaikka muistikuva niistä saakin vatsan kääntymään ylösalaisin.

Muista klassikkoinhokeista kesäkeitto on edelleen yhtä vastenmielistä kuin lapsena (eihän keiton liemeä voi tehdä maidosta - paitsi kalakeiton). Tillilihasta tykkäsin jo koulussa. Sitä pitäisikin valmistaa pitkästä aikaa.

Ohje oli ihan perinteinen, mutta täytteen maustoin pienellä määrällä kanelia ja savustettua paprikaa.

Cheddarlohi ja piparrada

Keväällä Anzku heitti jossakin kommentissa idean kalan kuorruttamisesta juustolla. Uunissa valmistetun kalan kuorrutus juustolla, tai millä tahansa, vie ajatukseni suoraan kahdeksankymmentä luvulle, mutta piti sitä kuitenkin kokeilla.

Lohen piti saada kuorrutus karkeasta dijonista ja englantilaisesta cheddarista. Kiireessä sinappi unohtui juuston alta, mutta muistinpa kolmesta aineksesta kaksi. Grillasin lohta 225 asteessa uunin ylätasolla grillivastuksen alla noin vartin. Tuossa ajassa kala kypsyi sopivasti ja juusto alkoi saamaan väriä.

Kalan oheen tein piparrada-tyyppisen lisukkeen pilkkomalla puolikkaan paprikan ja yhden varsisellerin varren pieneksi pipuraksi. Mukaan pilkoin yhden valkosipulin kynnen ja pienen nipun silolehtipersiljaa. Sekoitin joukkoon ripauksen suolaa, ruokalusikallisen oliiviöljyä ja teelusikallisen sherryviinietikkaa. Toimi hyvin rasvaisen kalan vastapainona.

Paranneltu Tinan varhaiskaalimuhennos

Tämä ohje on monesti hyväksi havaittu resepti varhaiskaalista. Alkuperäinen resepti on Tina Nordströmin Tina. -kirjasta. Kirjan ohjeessa ei ole sulatejuustoa, mutta muistelisin, että Tina olisi laittanut sitä ruokaan jossakin televisio-ohjelmassa. Tai sitten olen keksinyt sen itse. Hyvin se kuitenkin sopii yhteen kaalin ja maidon kanssa, mutta kunniaa en itselle ihan varmuudella osaa ottaa.

Kirjan ohjeessa ei ole myöskään ole käytetty sitruunamehua tai muutakaan happoa, mikä hiukan ihmetyttää. Kaalin makeus tulee hauduttaessa tosi hyvin esiin, joten ruoka tarvitsee yllättävän paljon suolaa ja happoa. Sopivat määrät löytyy tietysti vain maistamalla.

Tinan ohjeessa on myös mainittu vain suola ja pippuri. Tarkemmin pippuria erittelemättä käyttäisin ainakin itse aina mustapippuria. Tähän paljon paremmin sopii kuitenkin maustepippuri.


puolikas varhaiskaali
öljyä ja voita paistamiseen
1 rkl vehnäjauhoa
2,5 dl maitoa
2 rkl sulatejuustoa
sitruunamehua
suolaaruohosipulia
maustepippuria

Suikaloi kaali hienoksi ja kuullota voissa ja öljyssä pehmeäksi. Ripottele päälle vehnäjauhot ja lisää maito. Hauduta ilman kantta miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Sekoita joukkoon sulatejuusto.

Maista ja lisää suolaa ja sitruunamehua maun mukaan. Silppua joukkoon vielä silputtua ruohosipulia ja rouhi lopuksi päälle maustepippuria.

Paahdetut fenkolit ja tomaattirisotto

Lautasella fenkolia ja risottoa, joita useimmiten tulee valmistettua kaavamaisesti samalla tavalla: fenkoli raakana ohueksi siivutettuna salaatissa tai jonkinlaisena lisukkeena ja risotto... no perusrisottona.

Jostain syystä keksin vasta nyt käyttää tomaattimurskaa risottoon. Idea ei liene maailman uusimpia ja erikoisimpia, mutta minulle se tuli mieleen vasta nyt. Kasvisliemen joukkoon valutettu purkki Muttia: toimivaa ja hauskaa vaihtelua.

Fenkolit halkaisin neljään osaan, sivelin oljyllä ja ripottelin päälle korppujauhoa ja parmesaania ja työnsin uuniin. Kypsennyslämpö ja -aika meni ihan fiiliksellä. Ja vähän pieleen menikin. Risoton valmistuessa fenkolit olivat pehmenneet, mutta silti raa'ahkoja. Eivät siis kypsiä eikä raakoja. Ei raikkaan rapsakoita eikä pehmeän makeita. Syötyä tuli, tottakai. Seuraavaksi voisi kokeilla fenkolia grillissä. Yhtään vinkkiä?