Työmiehen lauantaisalaatti

Viime aikoina meillä on keittiössä käytetty enimmäkseen höylää, iskuporakonetta ja vasaraa. Eikä niitäkään kovin ahkerasti. Nyt, kun olemme muuttanut taloon, jossa on tarkoitus elää "loppuelämä", ei onneksi ole kiire saada kaikkea heti valmiiksi. Jos nyt edes jotain saisi joskus valmiiksi...

Höyläyksen lomassa (kuvassa ei siis ole parmesaani, vaan ihan puuta) tein salaatin perinteiselle pastaohjeella korvaten yksinkertaisesti spagetin salaatilla.


pari palaa kuivahtanutta vaaleaa leipää
pala kylmäsavustettua possunkylkeä tai pekonia
(oliiviöljyä)
1 iso valkosipulinkynsi
pieni nippu silolehtipersiljaa
salaattia
fetaa tai stiltonia


Murra leivät ja leikkaa pekoni paloiksi. Paista kuumalla pannulla ja lisää tarvittaessa öljyä. Lisää pilkottu valkosipulin kynsi ja paista vielä hetki. Ota pannu liedeltä ja sekoita joukkoon silputtu persilja.

Asettele lautaselle salaatti ja kääntele joukkoon pekoni-leipäseos. Murra päälle fetaa tai stiltonia.

Uuniperunat goes leivinuuni

En voi sille mitään, että uuniperunat ja Matti Vanhanen elävät mielessäni symbioottisessa suhteessa: toista ajatellessa tulee ensimmäisenä mieleen juuri se toinen. Ensimmäinen assosiaatio uuniperunasta on Matti ja toisinpäin. En tiedä kertooko tämä enemmän entisestä pääministeristä vai uuniperunoista - vai ehkä kirjoittajasta. Tämä ohje ei Matille maistuisi, koska siinä on käytetty eksoottisia aineksia kuten sipulia ja juustoa. Harmi, koska perunat oli hurjan hyviä.

6 isoa uuniperunaa
3 vartta kevätsipulia
1 valkosipuli

pieni nippu silolehtipersiljaa

1 purkki ranskankermaa

100 g cheddaria
kunnon nokare voita

suolaa ja mustapippuria

Pese perunat (jos tykkäät syödä myös kuoret, kuten minä) ja laita vuokaan. Paista 200 asteisessa uunissa noin tunti tai kunnes perunat ovat kypsiä.

Yhdistä kulhossa pilkotut sipulit, persilja, ranskankerma, juusto ja voi.

Ota uunista kypsät perunat ja halkaise ne pitkttäin. Kaavi lusikalla perunoiden sisusta niin, että kuoret pysyvät kuitenkin kasassa. Muussaa lusikoimasi perunat sipuli-ranskankerma-juustoseokseen.

Täytä perunat valmistamallasi massalla ja paista uunissa vielä vartti tai kunnes päällinen alkaa saamaan väriä.

Valkosuklaa-sahramijäätelö

Lukiessani Barrafina -keittokirjaa, bongasin hienon valkosuklaa-sahramijäätelön ohjeen. Harmittelin hetken, että on sydäntalvi enkä pääse kokeilemaan ohjetta moneen kuukauteen. Onneksi älysin, että ehkä sitä voisi murtaa kangistuneita kaavoja ja syödä jäätelöä muulloinkin kuin kesällä.

Ohjeessa kiellettiin käyttämästä enempää kuin kahdeksan sahramin luottia, jottei mausta tulisi liian hallitsevaa. Itse noudatin kiltisti käskyä, mutta näin jälkikäteen voin sanoa piut paut moiselle neuvolle. Käyttämäni sahramini oli tuoretta ja hyvälaatuista (eli ihan "oikeaa"), mutta pieni lisäys olisi tehnyt poikaa.

Varsinkin pienimmät syöjät ovat kovasti kiitelleet ja pyytäneet lisää. Kriittisin yleisö maistoi suklaassa vähän keinotekoisuutta, mikä olikin ihan oikea tuomio. Käytin Pandan valkosuklaata, mikä ei liene maailman eksklusiivisinta suklaata. Pitäydyttäköön siis laadussa tässäkin.

Koostumuksessa ei ollut juurikaan eroa teollisiin jäätelöihin verrattuna. Jotkut tekemäni jäätelöt ovat olleet rakenteeltaan vähän jäähilemäisiä, mutta tästä se puuttui kokonaan. Itsetehty jäätelö sen sijaan suli lämmetessään kaupan vastaavaa nopeammin juoksevaksi. Asiaa voisi tietysti korjata parilla stabilointiaineella, mutta ehkei sentään...

Aikaisempia jäätelöitä löytyy täältä, täältä ja täältä.



50 g sokeria

5 munankeltuaista
5 dl punaista maitoa
1,2 dl kermaa
8 sahramin luottia
250 g valkosuklaata pieneksi murennettuna

Vispaa munat ja sokeri kulhossa.

Lämmitä kattilassa varoen maito, kerma ja sahramit kunnes seos aavistuksen höyrähtää.

Sekoita maitokerma munasokeriseokseen (jos maito on liian kuumaa saat kivan makean munakokkelin).

Sekoita lopuksi joukkoon suklaa.

Jos omistat jäätelökoneen, niin tiedät minua paremmin miten jatkaa eteenpäin.

Jos et omista jäätelökonetta, laita jäätelöseos kulhossa pakastimeen (tai talvella ulos) ja sekoita pallovispilällä voimakkaasti vartin välein. Vaihda jäätymisen edetessä vispilä haarukkaan ja sekoita/raavi/riko jäätelöä sillä vartin välein kunnes jäätelö on kokonaan jäätynyt

Hesarin korjattu porokeitto

Kun lukee Helsingin Sanomien porokeiton ohjetta, voisi äkkiväärästi ajatella, että kirjoittajalla on sattunut lapsonen ja ajatuskatko. Ainakin näin toivoisi, sillä eihän lihakeittoa, tai mitään muutakaan keittoa, voi niin tehdä. Niin, että keittää ensin ajan kanssa liemen, johon saa vaivalla uutettua kaikki herkulliset maut. Ja heittää se sitten pois ja tehdä keitto hanaveteen.

Alla onkin Hesarin ohjeesta korjattu versio, jossa keitto tehdään ihan oikeaan liemeen.

Olen tehnyt tämän tänä talvena pariin kertaan. Ensimmäisellä kerralla löysin lihat lihatiskistä, jossa sain valittua lihaisimmat palat päältä. Jälkimmäisellä kerralla ostin lihat pakasteena pussissa, jossa luun ja lihan suhde oli noin 85/15. Maku oli kyllä kohdillaan, muttei lihassa ollut paljoa syötävää. Kannataa siis katsoa millaisia paloja on ostamassa.


1,5 kg luullista poroa / lihaisia luita
noin 1,5 litraa vettä
laakerinlehti
1 sipuli
1/2 purjo
1 valkosipuli
2 porkkanaa
200 g palsternakkaa
1/2 kg kiinteämaltoisia perunoita
oliiviöljyä
pieni nippu silolehtipersiljaa
pari oksaa tuoretta timjamia
mustapippuria ja suolaa

Laita lihapalat uunipannulle ja paahda 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Kaada lihat ja laakerinlehti kattilaan ja lisää kylmää vettä niin paljon, että lihat peittyvät. Kuumenna kiehuvaksi ja kuori pois vaahto. Lisää suola.

Hauduta lihoja kannen alla miedolla lämmöllä pari tuntia, kunnes liha on pehmeää. Siivilöi liemi toiseen kattilaan ja ota lihat syrjään. Riivi lihat irti jäähtyneistä luista.

Kuori ja pilko sipulit, juurekset ja perunat. Kuumenna öljy padassa kuumaksi, kaada pilkotut ainekset ja pari teelusikallista suolaa pataan ja paahda muutama minuutti. Kaada joukkoon siivilöity keitinliemi ja keitä kunnes kasvikset ovat kypsiä.

Lisää lopuksi lihat ja leikatut yrtit. Mausta suolalla ja mustapippurilla maun mukaan.

Toscakakkua ilman kakkua

Toscakakussa luonnollisesti on parasta päällinen, koska pohja on pelkkää vehnäjauhoa, sokeria ja voita, joten miksei päällistä voisi tehdä pelkästää? En tiedä onko tämä ohje johdettu toscakakusta, mutta ainakin ne olivat yhtä hyviä kuin päällinen.

Alkuperäinen ohje on Ottolenghi Cookbook -kirjasta. Vähensin leipoessa sokerista kolmanneksen, mutta vieläkin vähempi olisi riittänyt. Ohjeesta tulee viitisentoista piparia.

kasviöljyä leivinpaperin voiteluun
2 munanvalkuaista
100g sokeria (50-60g)
260g mantelilastuja
appelsiinin kuori raastettuna

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Voitele leivinpaperi kasviöljyllä.
Sekoita pallovispilällä kaikki ainekset kulhossa. Kastele lusikka kylmällä vedellä ja nouki taikinasta kekoja pellille. Levitä piparit märällä haarukalla painellen niin ohuiksi kuin saat.

Paista uunissa noin 12-14 minuuttia kunnes piparit ovat kypsiä. Anna jäähtyä ja irroita palettiveitsellä varovasti leivinpaperista.

Kappelin Helsinki Design Menu

HOK-Elanto kutsui meidät tammikuun piristykseksi nauttimaan Kappelin Helsinki Design -menun, joka on suunniteltu Helsingin Design-pääkaupungin kunniaksi. Vaikka kuinka haluaisin kehua ja tykätä, niin en oikein voi. Valitettavasti meidän kohdallame sekä ruoka että palvelu olivat vähän hakusessa. Sääli, sillä Kappelin sijainnilla, miljööllä ja historialla voisi olla mahdollisuudet vaikka millaiseen tarjontaan.

Palvelu oli sinänsä ystävällistä, mutta hyvin ylimalkaista. Annoksista ei pöytään tuodessa kerrottu kysymättä mitään. Ei edes sitä, mitä annoksessa on. Viineistä kysyessäni vastaukset olivat "tuossa on lista" ja "joo, se on sellainen riesling". Näiden vastauksien jälkeen totesin, että on turha  yrittää virittää keskustelua viineistä. Vettä ei tuotu lisää kuin erikseen pyydettäessä, ja silloinkaan sitäei kaadettu laseihin, vaan kannu iskettiin pöytään. Pieniä juttuja, mutta vaikuttavat asiakaskokemukseen.

Menusta jäi vähän hämmentynyt olo. Mikä siinä oli Helsinkiä? Mikä designia? Vai oliko menun tarkoituskaan mitenkään representoida kumpaakaan? Jos ei niin, niin miksi sellainen nimi?

Itse löysin teeman, joka oli rasvaisuus ja raskaus. Annoksissa oli käytetty reippaasti majoneesia, kermaa, öljyä ja smetanaa. Edes salaatti sinappisella kastikkeella ei tehnyt linjasta poikkeusta. Edes näin sydäntalvella ei ihminen, en edes minä, kaipaa näin raskasta ruokaa. Jos menu pysyy listalla koko vuoden ehdottaisin pientä kevennystä kun ilmat lämpenevät.
 

Silakka Skagen - Hieno aloitus, joka nosti odotuksia aika korkealle. Aavistuksen liian suolainen, mutta silti illan parasta antia. 

 

Täysin ennakko-odotuksista poiketen poronkieli oli vaimolleni yksi menun helmistä. 

Salaatti siitä mitä jääkaapista sattuu löytymään. Meilläkin syödään kotona tällaisia, minkä takia en haluaisi syödä niitä ravintolassa. Aivan käsittämätön esitys.

Jokirapukeiton maussa oli aika teollinen ja keinotekoinen lämmikuppi-klangi. Keitto oli myös niin tulinen, että osa jäi syömättä. Tarjoilija kertoi kysyttäessä, että se oli katkarapusoppa. Hovimestarin mukaan keiton ei pitänyt olla lainkaan tulinen. 

Herkkutatteja timjamismetanassa, vaikka nimen olisi pitänyt olla toisin päin. Annoksessa maistui vain pelkkä timjami ja smetana. Miksi peittää täysin pääraaka-aineen maku?

Siika oli hyvää, mutta lautasella ollut voitaikinatyyny herätti meissä vähän ihmetystä. Kai kalalle voisi vähän mielenkiintoisempaa lisuketta keksiä kuin paistettu voitaikina?

Tervetullut sorbetti. Ensimmäinen kevyt ja raikas annos. 

Pisteet espressosta.

Toisia kokemuksia voi käydä lukemassa ainakin täältä ja täältä.

Hedelmäkakku jouluksi, uudeksi vuodeksi ja loppiaiseksi

A big fruit cake, todellakin nimensä veroinen! Nigel Slaterin Appetite -kirjasta löytyi hedelmäkakun ohje isolla alkukirjaimella. Hedelmä- ja pähkinätöryä melkein kaksi kiloa, näön vuoksi mukaan vähän jauhoja ja rasvaa ja paistetaan uunissa kolme tuntia. Kopioin alla olevaan ohjeeseen määrät suoraan kirjasta. Pienensin oman kakkuni ainekset kahteen kolmasosaan, mutta puolikkaastakin määrästä tulisi aika hyvän kokoinen kakku.

Kun hedelmäkakut tunnetusti paranevat vanhetessaan, tein kakun älykkäästi jo viikkoa ennen joulua. Aattona totesin sen olevan vähän kuivahkoa ja ettei se niin kovin erikoiselta maistu. Uutena vuotena maku oli jo vähän kehittynyt ja loppiaisena kakkua söi jo aivan iloksi. Nyt kuukausi leipomisesta, kun syömme viimeisiä paloja, on kakku mehevöitynyt täydellisen pehmeäksi ja makeaksi. Ensi vuonna on joulukakun leipominen merkattava kalenteriin jo marraskuun puolelle.  

Tavoistani poiketen uskallaudun suosittelemaan reseptin oheen täydellistä viiniä: Don Guido Pedro Ximénez 20 Years, joka yksinkertaisesti maistuu rusinoista puristetulta viiniltä. Tuota kun ryystää yhtä aikaa kakun kanssa, on suussa hyvin, hyvin täyteläinen tunne. Toimii hienosti myös makeanhimoon ja verensokeriheikotukseen, kun litrassa on 400 grammaa sokeria.


350 g voita huoneenlämpöisenä
350 g tummaa sokeria (muscovado)
1 kg kuivattuja hedelmiä (viikunoita, luumuja, aprikooseja, taateleita, kirsikoita, sukattia)
5 munaa
100 g jauhettua mantelia
150 g hasselpähkinää
500 g kuivattuja rypäleitä (rusinoita, sulttaanirusinoita, korintteja)
5 rkl brandyä
1 appelsiinin mehu ja kuori
1 sitruunan mehu ja kuori
1/2 tl leivinjauhetta
350 g vehnäjauhoa

Pilko kuivatut hedelmät pieniksi ja murskaa pähkinät huhmareessa. Siirrä suureen astiaan ja sekoita joukkoon brandy sekä appelsiinin ja sitruunan mehu ja kuori.

Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi. Lisää munat yksitellen kokoajan vatkaten. Sekoita joukkoon kulkosta hedelmät ja pähkinät.

Sekoita keskenään vehnäjauhot ja leivinjauhjo ja kääntele ne varovasti seokseen. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja voitele se. Kumoa taikina vuokaan.

Paista kakkua ensin tunti 160 asteessa. Alenna lämpöä 150 asteeseen ja paista vielä kaksi tuntia. (Jos ohjeen määriä pienentää, lyhenee luonnollisesti myös paistoa-aika. Oma 2/3 taikina oli uunissa 2,5 tuntia)