Säilötyt jalapenot

Säilömisen aika. Siitäkin huolimatta, että kuvan ja ohjeen jalapenot eivät ole omasta puutarhasta vaan jostain hollantilaisesta hehtaarihallista, jossa kasvuolosuhteet olivat tänäkin kesänä kotipihaa otollisemmat. Omassa kasvihuoneessamme kasvoi chilejä pari ja paprikoita vähän useampi, joista suurin osa on edelleen aika vihreitä ja sellaisiksi taitavat jäädäkin. Siitäkin huolimatta ne tulevat kyllä jollain tavalla käytettyä. Pois heitettäväksi ei sellaisia kasvateta melkein puolta vuotta.

Sipulit, perunat ja pavut ovat antaneet kiitettävästi satoa. Säilömiseen asti. Suurin keittiöpuutarhapettymys sen sijaan tänä kesänä oli täysin olematon kvittensato. Toukokuussa laskin toiveikkaana pensaista melkein kaksisataa kukkaa, joista kylmän kesäkuun ansiosta pölyttyi ehkä kolme. No, heti ensi keväänä on uusi mahdollisuus.


80 g eli 4-5 jalapenoa
0,25 dl väkiviinaetikkaa
0,25 dl riisiviinietikkaa
0,25 dl vettä
0,5 dl viskiä
1 rkl hunajaa
1/2 tl korianterin siemeniä
1/2 tl sinapin siemeniä
1/2 tl suolaa
1 pieni laakerinlehti

Pese jalapenot ja leikkaa ne noin sentin leveiksi renkaiksi. Poista siemenet pienellä veitsellä. Laita jalapenot steriloituun (tai muuten vaan puhtaaseen) purkkiin.

Laita kaikki muut ainekset pieneen kattilaan ja keitä viitisen minuuttia. Kaada kuuma liemi mausteineen purkkiin ja sulje kansi. Anna jäähtyä huoneen lämmössä ja siirrä jääkaappiin tekeytymään vähintään pariksi päiväksi.

Tryffelimozzarellat

Ruokahommia-blogissa olleen kirjoituksen innoittamana kävin läpi keittiöni kaappeja lajitellen niissä olevia aineksia mielessäni välttämättömyyksiin, turhuuksiin ja johonkin siltä väliltä.

Ennen omaa listaani keittiön kulmakivistä lyhyt katsaus yhteen ruoka-aineeseen. Tryffeliöljy ei mitenkään ansaitse paikkaansa keittiön tärkeimpien ainesten joukossa, vaan on ehdottomasti lähempänä turhuutta. Silti sitä löytyy kaapistani melkein aina. Miksi? En ole ihan varma. Tarkemmin kun ajattelee, sitä tulee useimmiten ostettua paluumatkalla lentokenttien herkkukaupoista, kun on sellainen epämääräinen olo, että pitäisi muka ostaa jotakin, muttei oikein tiedä mitä.

Kovin monikäyttöinen tryffeliöljy ei ole, koska tiedän sille vain kaksi käyttötapaa: lorauksena perunamuusin joukossa ja mozzarellan marinoimisessa ranskankermaan sekoitettuna. Erinomaisia tapoja silti molemmat. Tryffelimozzarellat olivat aikanaan Via-ravintolan alkupalalistalla, josta nappasin ohjeen omaan keittiööni.

Loppukaneettina tryffeliöljyn turhuudesta: tryffelin maku öljyssä on lähes poikkeuksetta peräisin aromista, koska "tryffelissä ei ole eteerisiä öljyjä, eikä niitä siten saa liukenemaan oliiviöljyyn". Näin valaisee Mats-Eric Nilsson Petos lautasella- ja Aitoa ruokaa -kirjoissa. Melko tylsää.


kaksi palloa mozzarellaa

pieni purkki ranskankermaa
1 tl tryffeliöljyä

tilkka maitoa tai kermaa
tuore punainen chili
mustapippuria
oliiviöljyä

Sekoita tryffeliöljy ranskankermaan ja laimenna tilkalla maitoa tai kermaa, jotta koostumus notkistuu hiukan. Levitä osa maustetusta ranskankermasta tarjoilulautaselle. Viipaloi mozzarellat ja levitä ne lautaselle hiukan lomittain. Lusikoi loput ranskankermasta juustojen päälle.

Painele tuorekelmu tiiviisti pintaa vasten, jotta se ei kuivu. Anna maustua jääkaapissa pari tuntia. Koristele juuri ennen tarjoilua chilillä, mustapippurilla ja lorauksella oliiviöljyä.

Porsaan filee ja muhennetut valkopavut

Vakaana aikomuksenani ja suunnitelmanani oli tehdä lauantaina maidossa kypsennettyä porsasta tähän tapaan. Samankaltaisen ohjeen muistan lukeneeni jostakin Jamie Oliverin monista keittokirjoista. Aikomukseksi jäi.

Lähdimme nimittäin aamulla synnyttämään toista tytärtämme, joka syntyikin pian ja voi onneksi hyvin. Huomenna talossa on siis taas yksi suu enemmän ruokittavana.

Illalla sairaalasta palattuani en ryhtynyt enää valmistamaan pitkään haudutettavavaa ruokaa vaan porsaasta piti keksiä pikainen yöpala. Ruoan idea tuli näkemästäni Nigella Lawsonin tv-ohjelmasta, jossa hän valmisti jotakuinkin tämänkaltaisen ruoan.

Varsinkin valkopapumuhennos oli yksinkertaisuudessaan vastaanpanematon lisuke. Sitä tulee varmasti kokeiltua uudestaan jonkin muun kanssa. Myös sitruunaliemi toimi hyvin possun kanssa. Ei mitään turhaa vaan yksinkertaisia makuja.

Lähitulevaisuus lienee ruoanlaiton osalta aika hiljaista. Tai paremminkin tulen keskittymään vartissa valmistuviin ja yhdellä kädellä tehtiviin sapuskoihin. Koetan silti postailla, jos tältä saralta jotain merkityksellistä tulee vastaan.


pala porsaan fileetä
suolaa
mustapippuria
sitruuna
purkki valkopapuja
pari valkosipulin kynttä
tuore punainen chili
oliiviöljyä

Leikkaa fileen pituussuunnassa halki ja nuijin palat hiukan ohuemmiksi pihveiksi ja mausta reippaasti suolalla ja mustapippurilla. Paista öljyssä kuumalla paistinpannulla.

Kuumenna samaan aikaan oliiviöljyä kasarissa. Raasta öljyyn pari valkosipulinkynttä, tuore punaisen chilin ja yhden sitruunan kuori. Paista kevyesti ja kaada mukaan purkillinen huudeltuja valkopapuja. Anna papujen kuumentua kunnoslla.

Purista joukkoon hiukan sitruunamehua ja murskaa pavut puulastalla kasarin seinämää vasten, jotta syntyy karkea muhennos.

Nosta fileet lautaselle ja puristin pannulle loput mehut sitruunan puolikkaista. Kiehauta nopeasti kastikkeen kokoon ja lusikoi lihojen päälle.

Habanerohillo

Käydessäni jokin aika sitten entisessä lähikaupassani Mankkaalla tulin ostaneeksi irtomyynnistä yhden habanero-chilin.

Ostohetkellä minulla ei ollut mitään käsitystä, missä tuota käyttäisin tai missä sitä edes voisi käyttää. Käsitykseni mukaan habanero on yksi voimakkaimmista myynnissä olevista chileistä, joten peruscurryyn sitä tuskin kannattaisi laittaa. Parinkympin kilohinta ja kolmenkymmenen sentin kappalehinta eivät kuitenkaan estäneet impulsiivista ostopäätöstä.

Habanero, tai oikeastaan osa siitä, päätyi lopulta hilloon. Pilkoin chilin hyvin pieneksi, ja tietenkin sitä oli pakko maistaa myös sellaisenaan. Ero tavallisiin marketti-chileihin oli mieletön. Nuppineulan pään kokoinen pala sai suuhun uskomattoman poltteen. Mausta ei voi sanoa yhtään mitään, koska suussa tuntui vain polttava kipu.

Vaikka pienestä habanerosta tuli käytettyä hilloon vain neljännes, toivon, että sokeri ja säilöntä edes hiukan pyöristävät ja pehmentävät makua. Purkkeihin mennessä hillo oli nimittäin melko ytyä.

Kuriositeettina täytyy mainita, että Kirkkonummella kasvatetaan ja myydään vielä tulisempaa lajiketta, jonka nimeä en saa päähäni (naga jotakin - kertokoon ken muistaa). Vaikka kannatankin lähiruokaa, jäävät ne luultavasti kaupan hyllyyn.

tölkki kuorittuja tomaatteja
punasipuli
paprika
pari valkosipulin kynttä
1/4 habanero
1/2 dl punaviinietikkaa
100 g hillosokeria

Kumoa tomaatit liemineen kasariin. Lisää punasipuli, paprika, valkosipulit ja habanero hyvin pieneksi hienonnettuna ja hauduta puolisen tuntia tai kunnes seos on paksua ja sakeaa. Hienonna seosta vielä hiukan perunanuijalla.

Lisää punaviinietikka ja hillosokeria maun mukaan. Kaadoin itse nuo suoraan pullosta ja purkista, joten tarkkoja määriä on taas vaikea sanoa. Ja luonnollisesti chiliä voi käyttää niin paljon kuin luulee suun sietävän.

Säilö desinfioituihin lasipurkkeihin.