Makea kurkkupikkelssi 2015

Varioin perinteistä makeaa ohjetta vähentämällä sokerin määrää ja lisäämällä suolaa. Samoin lisäsin chiliä ja valkosipulia ja jätin tillinlehdet pois kun ei niitä enää puutarhasta löytynyt. Reilun kahden kilon kurkkumäärällä purkitettavaa tuli noin kaksi ja puoli litraa. Tänään ei tietysti voi sanoa mitään lopputuloksesta, mutta pistän kommenttia jos meni ihan kiville. Mitä epäilen.

Kiinteät

2,2 kg avomaankurkkua
650 g sipulia
2 isoa valkosipulinkynttä
2 pientä tuoretta chiliä (trepadeira werner)
tillinkukintoja

Liemi

3 dl etikkaa
350 g sokeria
60 suolaa
1 rkl sinappijauhetta

Leikkaa kiinteät ainekset pieniksi suikaleiksi ja kuutioiksi veitsellä tai mandoliinilla. Kiehauta liemen osaset kattilassa ja kaada kiinteiden joukkoon. Lusikoi pikkelssi reikäkauhalla desinfioituihin purkkeihin, painele tiiviiksi ja täytä purkki liemellä. Sulje purkit tiivisti ja säilö kylmässä.

Rapea fenkolisalaatti

Nappasin rapean fenfolisalaatin resepti melkein sellaisenaan hienosta tanskalaisesta ruokakirjasta Spis, joka on äskettäin käänetty englanniksi nimellä Cook. Bongasin kirjan kirjoittajan Mikkel Karstadin ja valokuvaaja Anders Schonnemannin alunperin instagramista. Kirja keskittyy skandinaavisiin raaka-aineisiin sopivalla hienostelulla, mutta kuitenkin suurimmaksi osin ihan toteutettavissa olevin reseptein.

Me nautimme salaatin perjantaikalan, eli tällä kertaa paistettujen ahventen kanssa.


8 ohutta viipaletta saaristolaisleipää
1-2 rkl oliiviöljyä

1 iso fenkoli
1/2 kurkku
ruohosipulia

3 rkl maustamatonta jugurttia
1 rkl hunajaa
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl karkeaa dijonia
1 rkl punaviinietikkaa
mustapippuria

Laita leivät uunipellille ja sivele oliiviöljy leipien pintaan. Paahda 175 asteisessa uunissa noin 8 minuuttia eli kunnes leivävät ovat rapeita. Jäähdytä.

Leikkaa fenkoli hyvin ohuiksi siivuiksi terävällä veitselä tai mandoliinilla. Kuori kurkku, halkaise ja poista siemenet lusikalla. Leikkaa ohuiksi siivuiksi. Yhdistä fenkolit, kurkku ja leikattu ruohosipuli kulhossa.

Sekoita kaikki kastikkeen ainekset ja tarkista maku. Lusikoi kastike salaattiin ja lisää murretut leivät juuri ennen tarjoilua.

Kurkkua ja maapähkinää

Grillattujen kalkkunan siipien seurana oli melkein hölskytyskurkkuja. Valmistustapa oli sama, mutta lisukkeena vähän mielenkiintoisempi ja ruokaisampi. Kurkun ja pähkinän tekstuurit ovat mukava vastakkaisia. Vähän tallaista tuli syötyä Clove Clubissa.

Itselle muistiin, ja tietysti kenelle vaan joka sattuu saamaan käsiinsä kalkkunan siipiä: tee keitto, ei oikein toimi grillissä tai vaatii ainakin pitkän kypsennyksen miedossa lämmössä. Ja jättikokoisena chicken wingsina se on aika haasteellinen kuvattava.


pieni kurkku
kourallinen maapähkinöitä
punainen tuore chili
silolehtipersiljaa
1 tl sherryviinietikkaa
1 rkl sitruunamehua
vähän suolaa ja sokeria

Paahda maaähkinöitä kuivalla pannulla kunnes ne alkavat saamaan väriä ja hiukan savuamaan. Nosta liedeltä ja anna jäähtyä hetki. Hiero pähkinöitä käsissä jotta kuoret irtoavat.

Pese kurkku ja leikkaa se pituussuunnassa kahtia. Kaavi siemenet lusikalla pois. Leikkaa kurkku paloiksi.

Paloittele chili ja silolehtipersilja ja yhdistä kannellisessa astiassa kurkun ja maapähkinöiden kanssa. Lisää etikka sitruunamehu ja suola sekä sokeri. Ravista ainekset sekaisin ja maista. Mausta tarvittaessa ja anna tekeytyä hetki ennen tarjoilua.

Makea kurkkupikkelssi

Kun en kerran voi osallistua loppukesän suureen sienikokkausintoiluun, niin annanpa oman panokseni toiseen sesonkiharrastukseen, eli säilöntään. Tai oikeammin panos on äitini, jolta reseptin olen saanut.

Ohje on vanha ja myös sen mukainen. Kesken valmistuksen oli pakko soittaa ja tarkistaa tuleeko oheeseen todellakin melkein kilo sokeria. Epäilin sen tarkoittavan desiä tai sataa grammaa. Ohje oli (ja on tuossa allakin) oikein. Ennen vanhaan sokeria kuulemma laitettiin kaikkeen paljon nykyistä enemmän. Onneksi ihan kaikki sokeri ei päädy purkkiin vaan lientä jää purkitusvaiheessa yli.

Alla oleva ohje on alkuperäinen ja hirvittävän suuri. Tein itse puolikkaan annoksen, josta siitäkin tuli melkein kaksi litraa pikkelssiä.

3 kg kurkkuja; avomaan-, kasvihuone- tai sekaisin

1 kg sipulia

tillin lehtiä ja varsia

1/2 l etikkaa

vajaa kilo sokeria

1/2 dl suolaa

2 tl sinappijauhoa

Leikkaa kurkut, sipulit ja tillit hienoksi hakkelukseksi ja laita suureen kulhoon. Mandoliino tai muu viipalointiväline auttaisi työssä varmasti.

Kiehauta kattilassa liemen ainekset ja kaada kuumana hakkeluksen päälle. Purkita desinfioituihin astioihin.

Pikkelsi on valmista parin viikon kuluttua ja parasta jouluun mennessä syötynä. Itse kyllä söimme tätä hodareiden välissä tyytyväisenä vielä alkukeväästä.

Kaalia, papuja, kurkkua ja kuvetta

Rutikuiva kesä on vienyt puutarhassa aika lailla verojansa. Alku- ja keskikesän kuivuus, joka tuntui meillä olevan vielä muita paikkoja pahempi, tappoi osan sadosta jo alkumetreillä. Esimerkiksi osa salaateista jäi siemeninä maahan. Selvinneet taas ovat tuottaneet määrällisesti aika niukkaa satoa. Esimerkiksi sipulit ja valkosipuli jäivät pienehköiksi, mutta makua ja potkua niissä on ollut senkin edestä. Kun märän edelliskesän jäljiltä mehukkaita sipuleita söi melkein kuin omenaa, vetää tämän kesän sipulit raakana syötynä suun aika viiruksi.

Mutta oli kesä hyvä tai huono (koskaan se tuskin on täydellinen; ei ainakaan riittävän pitkä) juuri nyt on harvinainen aika, kun ruoan voi oikeasti miettiä menemällä kasvimaalle ja katsomalla mitä löytyy. Eilen löytyi:

- Isoja kaalin ulkolehtiä, joista leikkasin keskiruodin pois, laitoin päällekkäin ja rullasin tiukaksi sikariksi. Tämän leikkasin ohuiksi siivuiksi, jolloin syntyi eräänlainen linguine fini. Freesasin kaalin tilkassa öljyä hyvin nopeasti kuumassa pannussa. Itse kaalit saa hetken vielä kasvaa japyöristyä.

- Keltaisia, vihreitä ja violetteja papuja, joiden tarkaa merkkiä en tiedä. Papuja on kasvanut sekä kasvihuoneessa että kasvimaalla ja molemmissa pärjänneet aika kivasti. Näille en tehnyt muuta kuin pilkoin ja keitin seitsemän minuuttia.

- Kurkkua, jonka kuorin, poistin siemenet (veden mausteeeksi), pikoin ja pistin kannelliseen rasiaan pilkotun valkosipulinkynnen ja suolaripauksen kanssa. Ravistin kunnolla ja jätin valumaan. Mukaan sekoitin paahdettuja maapähkinöitä. Eli hölskytyskurkkuja ja maapähkinää.

- Black Angusin kuvetta, joka oikeasti ei löytynyt puutarhasta vaan Love to Meatista Hietalahden hallista. Olen pari kertaa tehnyt kuvetta ja tykästynyt sen makuun (hienoisesti maksaan taittuva), helppouteen (grillissä 2 min. per puoli; ei kuivu helposti, vaikkei olekaan kovin rasvainen) ja hintaan (reilu parikymppia). Päälle tilkka soijaa ja raakaa punasipulia.

Talvella tätä on ikävä.

Uppopaistettu majoneesi ja raparperikurkut

Double treat sanoisi amerikkalainen, joka todennäköisesti ensimmäisenä uppopaistoi majoneesia. Vaikka keksinkin idean majoneesin friteeraamisesta ihan yksin ja omassa päässä, niin nopeasti googlaamalla huomasin pettymyksekseni, että tietenkin joku oli jo tehnyt sen aiemmin. Damn, kaikki on jo keksitty! Ajatus oli kuitenkin niin nerokas, että se piti kokeilla.

Useimmiten majoneesia tulee käytettyä mausteena ja lisukkeena. Vähän kuin apupoikana - aivan kuten ketsuppiakin - vaikka ovat molemmat loistavia asioita itsessäänkin. Kun Blogirinki pyysi käyttämään keittiössä Hellmann'sin majoneeseja, lähdin ajatuksesta, että majoneesin pitää loistaa kerrankin pääraaka-aineena.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, friteerattu majoneesi ei ole ollenkaan niin raskas kuin ajatus siitä tuntuu. Jollakin oudolla tavalla rapea frittitaikina keventää majoneesia. Hiukan samanlainen epälineaarinen ilmiö tapahtuu, kun rasvaista turkkilaista jugurttia keventää kermavaahdolla. Uppopaistaminen muutti majoneesin rakennetta kermaisen pehmeästä hiukan tiukemmaksi ja juustomaiseksi. Kypsästä tuotteesta ei siis aivan ilmiselvästi arvaa sen olevan majoneesia. Vaikka ajatus tuntui aluksi - ja ymmärrän jos se sinusta tuntuu edelleen - vitsiltä, ei uppopaistettu majoneesi todellakaan ole sitä. Raikkaan ja hapokkaan lisukkeen kanssa se toimii aivan mahtavasti esimerkiksi grillijuhlien alkupalana.

Friteeraamiseen löytyy netistä ja kirjoista paljon ohjeita ja teoriaa, mutta tärkeintä on pitää öljy oikeassa lämpötilassa (noin 180°C) ja paistaa asiat riittävän pienissä erissä, jottei öljyn lämpötila laske. Oikein tehtynä uppopaistettu ruoka on yllättävän vähärasvaista. 

1/2 purkkia Hellmann's Real majoneesia

1 litra mietoa rypsiöljyä paistamiseen

1 1/2 dl porevettä
2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl karkeaa maissijauhoa eli polentaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
ripaus valkopippuria

Lusikoi Hellmann'sin majoneesia jääpalamuottiin ja tasaa pinta niin, ettei majoneesin sisään jää ilmataskuja. Laita pakastimeen noin neljäksi tunniksi.

Aloita frittitaikinan valmistus sekoittamalla kaikki kuivat ainekset. Lisää seos veteen kokoajan sekoittaen.

Kuumenna öljy padassa noin 180 asteeseen. Irrota jähmettyneet majoneesikuutiot veitsen avulla. Pyöräytä majoneesit frittitaikinassa ja laske varoen öljyyn paistumaan pari kerrallaan. Kun palat ovat kypsyneet kullanruskeiksi nosta ne reikäkauhalla ja laske talouspaperin päälle kuivumaan.

1 kurkku

1 ohut raparperin varsi
1 tl merisuolaa

2 tl sokeria

tuoretta sitruunamelissaa

savustettua paprikajauhetta

Kuori kurkku ja leikkaa pitkittäin neljään osaan. Poista siemenet ja käytä vaikka veden maustamiseen tai mihin ikinä keksit. Leikkaa kurkut ja raparperi ohuiksi viipaleiksi ja laita suolan kanssa kannelliseen purkkiin. Ravista kunnolla ja laita jääkaappiin tekeytymään noin tunniksi.

Valuta syntynyt neste pois ja mausta sitruunamelissalla sekä ripauksella paprikajauhetta.

Yhteistyössä Hellmann's