Salviataimen ja ohrahöystö

Taimenen mausteeksi ei ollut kovin paljoa valinnan varaa. Ulkona alkaa olla sen verran talvi, että yrteistä on kunnolla hengissä enää salvia, joka onkin ihmeen hienossa kunnossa.

Tungin salviaa kalan kylkiviiltoihin sekä vatsaan ja paistoin nopeasti kuumassa uunissa, kunnes nahka muuttui kivan rapsakaksi ja se irtosi helposti lihasta.

Kalan seuraksi improvisoin lisukkeen ohrasta, purjosta, vihreistä oliiveista, granaattiomenasta ja persiljasta. Eli aika pitkälti siitä mitä kaapista löytyi.

Lammaspapukeitto

Tästä ruoasta kuuluu kiitos vahvasti sukulaisille. Keiton liha on näet lampaasta, joka vielä joitain viikkoja sitten juoksi aitauksessa (ja toisinaan sen ulkopuolellakin) siskoni pihalla.

Kävimme edellispäivänä kylässä vanhemmillani, jotka valmistivat herkullisen lampaanselän kakluuniuunissa. Kaikkea ei tullut syötyä kerralla, joten saimme mukaan luun kaluttavaksi seuraavan päivän ruokaa varten.

Tein lammaskeiton pohjan sipulista, valkosipulista, pihan viimeisistä varsisellereistä ja enolta saaduista porkkanoista. Haudutin oikein pieneksi pilkottuja aineksia pitkään ja maustoin ne kevyesti kanelilla, jeeralla ja kurkumalla. Lisäsin joukkoon kanalientä, kypsät kikherneet ja kiehutin keittoa hetken.

Laitoin lampaan lautaselle, kaadoin kuuman keiton päälle ja lisäsin vielä tuoretta chiliä ja persiljaa.

Mantelirosmariinikakku

Viimekertaisesta kakun teosta on kulunut reipas vuosi. Tein tuolloin sitruuna-limettikreemikakkua, joka epäonnistui melko totaalisesti.

Koska siskoni oli tuolloin tulossa kylään, eikä muuta tarjottavaa juuri ollut, tuli se laitettua pöytään ja muistaakseni melkein kokonaan syötyäkin. Tämän jälkeen vaimoni on huolehtinut perheemme makeista leipomuksista.

Löysin yhdestä suosikkikeittokirjastani mantelirosmariinikakun ohjeen, jota onneksi uskaltauduin kokeilemaan. Pohjaan tuli sokerin ja munan lisäksi hienoksi jauhettuja manteleita, rosmariinia, sitruunan kuorta ja kuivahtanutta leipää. Kakun kanssa söimme sitruunarosmariinisiirappia, granaattiomenaa ja turkkilaista jogurttia.

Ohje osoittautui niin mainioksi, että sitä on turha kirjoittaa auki. Voin nimittäin melkein luvata, että kakkua on tarjolla seuraavalla käynnillä kaikille vieraille!

Grillattu munakoisosalaatti

Samoihin aikoihin kun tuli tehtyä syksyn ensimmäinen lihapata, tuli tehtyä myös viimeinen kesäsalaatti.

Grillattujen munakoisojen seuraksi keräsin pihalta viimeiset persiljat ja mintut. Nyt täytyy enää odottaa lyhyet kuusi kuukautta niin voi taas alkaa haaveilemaan tuoreista yrteistä ja kasviksista.

Mitähän sitä sillä aikaa söisi?

Provencelainen lihapata

Kyllä harmitti.

Kaupassa oli tarjolla hirvestä vaikka mitä osia, muttei kuitenkaan mitään luullista lihaa. Ajatukseni kuitenkin oli tehdä pataa, enkä halunnut laittaa sinne sisäfilettä, joten tulin protestina ostaneeksi naudan etuselkää.

Lihojen kanssa padassa hautui vain sipulia, valkosipulia sekä yrttejä. Nesteenä oli luonnollisesti vähän punkkua.

Lisukkeena söimme voipapu-purjogratiinia, joka oli älyttömän hyvää. Pannulle pehmeäksi haudutetun purjon joukkoon lisättiin voipapuja ja pari pilkottua tomaattia. Joukkoon sekoitettiin pieni purkki ranskankermaa, suola ja pippuri. Koko hoito kipattiin vuokaan, päälle ripoteltiin korppujauhoa ja raastettiin juustoa. Sen jälkeen sitä paistettiin uunissa reippaat puoli tuntia.

Valitettavasti gratiinista ei tullut kuvaa. Ehkä se ei haittaa, sillä se kuului ruokalajeihin, jotka maistuvat paremmalta kuin näyttävät...

Kulhollinen linssejä ja pinaattia

Näin alkaa asteittainen siirtyminen mozzarellasalaateista hirvipatoihin ja muihin hiukan tuhdimpiin ruokiin.

Tämä mainio padan ja keiton väliin menevä ruoka oli muunnelma Nigel Slaterin Appetite -kirjan ohjeesta. Olen taas pitkästä aikaa lukenut innolla tuota ikiklassikkoa, joten luultavasti sieltä on luvassa vielä lisää ruokia.

Tykkään itse kamalan paljon tuosta kuvasta. Jotenkin siihen tarttui sellainen rauhallisen ja hiljaisen syyssunnuntain fiilis. Tai sitten se tarttui vain kuvaajan päähän.

sipuli
pari vartta varsiselleriä
pari palkosipulin kynttä
oliiviöljyä
silolehtipersiljaa
vihreitä linssejä
Puyn linssejä
kanalientä
sitruuna
pinaattia
minttua

Pilko sipulit, sellerit ja valkosipulit ja kuullota padassa. Kun ne ovat pehmenneet, lisää reippaasti persiljaa sekä pieni kourallinen molempia linssejä. Kaada joukkoon kuumaa lientä niin paljon, että ainekset peittyvät, ja keitä hiljakseen kunnes linssit ovat kypsähköjä. Lisää pataan ohuita sitruunalohkoja ja tarkista suola.

Huuhtele pinaatit ja laita ne märkinä kattilaan. Kiehauta ja anna höyrystyä minuutti. Jaa pinaatit kulhoihin, lisää keitto ja päälle mintunlehtiä.

Habanerohillo

Käydessäni jokin aika sitten entisessä lähikaupassani Mankkaalla tulin ostaneeksi irtomyynnistä yhden habanero-chilin.

Ostohetkellä minulla ei ollut mitään käsitystä, missä tuota käyttäisin tai missä sitä edes voisi käyttää. Käsitykseni mukaan habanero on yksi voimakkaimmista myynnissä olevista chileistä, joten peruscurryyn sitä tuskin kannattaisi laittaa. Parinkympin kilohinta ja kolmenkymmenen sentin kappalehinta eivät kuitenkaan estäneet impulsiivista ostopäätöstä.

Habanero, tai oikeastaan osa siitä, päätyi lopulta hilloon. Pilkoin chilin hyvin pieneksi, ja tietenkin sitä oli pakko maistaa myös sellaisenaan. Ero tavallisiin marketti-chileihin oli mieletön. Nuppineulan pään kokoinen pala sai suuhun uskomattoman poltteen. Mausta ei voi sanoa yhtään mitään, koska suussa tuntui vain polttava kipu.

Vaikka pienestä habanerosta tuli käytettyä hilloon vain neljännes, toivon, että sokeri ja säilöntä edes hiukan pyöristävät ja pehmentävät makua. Purkkeihin mennessä hillo oli nimittäin melko ytyä.

Kuriositeettina täytyy mainita, että Kirkkonummella kasvatetaan ja myydään vielä tulisempaa lajiketta, jonka nimeä en saa päähäni (naga jotakin - kertokoon ken muistaa). Vaikka kannatankin lähiruokaa, jäävät ne luultavasti kaupan hyllyyn.

tölkki kuorittuja tomaatteja
punasipuli
paprika
pari valkosipulin kynttä
1/4 habanero
1/2 dl punaviinietikkaa
100 g hillosokeria

Kumoa tomaatit liemineen kasariin. Lisää punasipuli, paprika, valkosipulit ja habanero hyvin pieneksi hienonnettuna ja hauduta puolisen tuntia tai kunnes seos on paksua ja sakeaa. Hienonna seosta vielä hiukan perunanuijalla.

Lisää punaviinietikka ja hillosokeria maun mukaan. Kaadoin itse nuo suoraan pullosta ja purkista, joten tarkkoja määriä on taas vaikea sanoa. Ja luonnollisesti chiliä voi käyttää niin paljon kuin luulee suun sietävän.

Säilö desinfioituihin lasipurkkeihin.